Tannerin nurkka ja Vesikoskenkatu 3

0

WANHAA LOIMAATA Apteekin talon jälkeen olemme risteyksessä jossa toimii Kosti Tannerin Nahka- ja Valjasliike. Punainen talo ja perhe asuu myös talossa. Varmaan jo pitkään, koska sain Kostin lapsenlapselta kuvan, jossa hänen isänsä Pekka istuu liikkeen portailla. Loimaan historiassa on myös kuva jossa Oskari Heikkilän rouva on ostoksilla liikkeessä. Talossa oli jopa mainosikkunat, joissa oli saappaiden, kenkien varjokuvia.

Matti Pulli muistelee Wanhaa Loimaata -sarjan toisessa osassa Tannerin Nahka- ja Valjasliikkeen nurkan ja Vesikoskenkatu 3:n taloja, liikkeitä ja asukkaita.
Matti Pulli muistelee Wanhaa Loimaata -sarjan toisessa osassa Tannerin Nahka- ja Valjasliikkeen nurkan ja Vesikoskenkatu 3:n taloja, liikkeitä ja asukkaita.

Kosti oli aktiivi urheilumies. Aikanaan myös huipputason pyöräilijä. Vanhempana urheilukisojen tuomari ja ajanottaja. Poikansa Pekka jatkoi liikkeen pitoa ja muutti myöhemmin liikkeen nimeksi Loimaan Konekeskus. Välillä Tannerin liikkeessä oli Koski-Kenkä. Konekeskus myi mopoja, paras merkki oli Tunturi, oli myös Bauer-merkkiä. Liikeapulaisella Seppo Lehtimäellä oli jopa Bauer-Sport -mopo työsuhdemopona. Kaikki kadehtivat hienoa pyörää. Ensimmäinen Tunturi oli Pentikäisen Tapiolla ja tämä uusi malli Maskella ja Laineen Martilla. Pekka oli aloittanut uransa Loimaan Sähkössä, hyvänä työparina Pentti Tuominen. Konekeskus kehitti liikkeeseen myös levymyynnin. Ostin sieltä mm. harvinaisen Cliff Richardin EP:n, jossa oli kuusi kappaletta.
Pekan vaimo Siiri piti kampaamoa liikkeen takaosassa, oikeastaan sivusiivessä. Apteekkari Hellevuori kävi ottamassa permanentin liikkeessä. Kun hiuslakkoja tai muita vastaavia ei juuri ollut kampaus tukevoitettiin oluella. Muistan, että oli suuri kunnia viedä olutmuki kampaamoon.

TANNERIN TALON jälkeen oli vain metrin rako seuraavaan taloon. Häyryn parturi. Keltainen talo. Rouva Lempi piti parturiliikettä ja Antti-miehensä oli kai myös ammatiltaan parturi. Hän kuten veljensä olivat Loimaan pesäpallon kantavia voimia. Kustaa-veli harrasti myös painia ja ammuntaa. Kustaan kilpailut ovat kai vieläkin Loimaan Laukojien ohjelmassa.
Seuraava talokin oli matala puutalo. Siinä liikkeen pitäjät vaihtuivat usein, olisiko pisimpään ollut Siitoisen huonekaluliike. Uljas Lappalainen piti vähän aikaa kellokauppaansa talossa, ennen kuin siirtyi Veskolinnaan. Sitten oli pieni tyhjä alue. Siinä oli ollut mm. Soppa-Miinan mökki. Saattaa näkyä vanhoissa kuvissa. Vesikoskenkadun ja Turuntien risteykseen nousi kuitenkin komea LSO:n liiketalo, eli Lounais-Suomen Osuusteurastamo. Loimaalaiset tosin sanoivat teurastimo tai vaan Loso! Johtajana ja lihakauppiaana oli taitava lihamestari Lehtinen. Kaksi poikaa Jaakko ja Jarmo. Jaakko sai itseoikeutetusti lempinimen Nakki! Lihamestari työskenteli nahkalippainen lakki päässä, vinosti korvallisella. Erittäin kohtelias: Leikkaanko rouvalle tästä, ajattelin itselleni kun sain näin hyvää raavasta, mutta rouvalle suon tämän.

TOISELLA PUOLEN tietä oli taas Martta Aaltosen talot, vanhempi jo ennen sotia. Tanneria vastapäätä ollut tontti oli tyhjänä vielä 1936 ilmakuvassa, mutta siihen rakennettiin komea kolmekerroksinen talo. Alakertaan mahtui useita liikkeitä. Ensiksi se Tuijan eli Tuulikki Tuomisen Elmira-kemikalio, sitä ennen liikettä piti farmaseutti Dammert. Vainiolan Kulta- ja Kelloliike, Helsingin pankki, johtajanaan Noravuori. Tytär oli yhteiskoulussa aluksi meidän luokalla. Viimeisenä oli Taimi Mäkisen vanu- ja lankaliike. Taimia sanottiinkin Vanu-Mammaksi. Hänen kaunis tyttärensä meni naimisiin eversti Suvirannan kanssa. Suviranta toimi Kadettikoulun opettajana, mutta joutui vaihtamaan paikkaa, kun sai myllykirjeen toruttuaan erästä kadettia liian vasemmistolaisesta kirjoituksesta. Kyllikki Suviranta oli farmaseutti ja usein apteekissa kesätöissä. Vesikoskenkatu 3:ssa asui ainakin Salon Mikko ja Laura ja Simo, myös Lampon perhe ja Noravuoret. Olisiko Parikan Veikko muuttanut taloon tullessaan opettajaksi. Tietysti talossa asuivat myös johtaja Björkbom, poika Kurt. Liittyi Munakeskukseen. Tarkkosen Sakari muutti myös taloon. Niin ja Elmiran yläpuolella asui vuoden verran se kaunis Kauppakoulun opettaja.
Martta Aaltosen vanha puoli oli kaksikerroksinen vanhempi rakennus. Siellä toimi leipomo, joka oli aloittanut jo lähellä Oluttehdasta. Siihen aikaan Martta Aaltosella oli kioski myös torin laidalla. Se toimi myöhemmin taksikoppina.

UUDESSA MARTTA Aaltosen liikkeessä mentiin Turuntien kulmasta sisään. Oikealla oli leipämyymälä. Sitä ihanaa Aaltosen ohkasta.
Elintarvikemyymälä jatkui Essolle päin ja sillä puolella oli leivonnaisia, kakkuja ym. Kondiittorina toimi silloin Väinö Säilä. Saimme usein Säilällä hänen tekemäänsä erinomaista käpykakkua.
Liikkeessä oli myös kukkamyymälä ja kahvila. Kahvila oli iso ja usein seinillä oli taidenäyttelyitä Loimaan Taideseuran toimesta: Irma Aaltosta, Kari Korpelaa, Kati Kemppaista ja Alpo Jaakolaa. Kävin kahvilassa ainakin Sinikan ja Pirjon kanssa. Eri aikoina tietysti. Muistamme että joka Aaltosen myymälään oli oma ulko-ovensa. Yläkerran tilavissa huoneissa asuivat Aaltosen perhe ja Rönnquistit, Lars oli everstiluutnantti ja rouva hammaslääkäri. Poika Benny eli Penni oli meitä vanhempi.

Matti Pulli