Pyhä Nikolaus, 300-luvulla Vähä-Aasiassa elänyt Myran piispa, kuoli 6. joulukuuta ja myöhemmin päivä omistettiin hänen muistolleen. Nikolauksella on Suomessa monia kaimoja, muun muassa Niilot, Niket, Nikot, Miikkulat ja Laavit. Nikolauksen monet toisinnot näkyvät runsaana myös suomalaisissa paikan- ja sukunimissä, kuten Nikkilä, Klaavu ja Laasonen.
Entisaikaan Pyhä Nikolausta pidettiin metsän jumalana ja metsälintujen suojelijana. Erämiehet kääntyivätkin hänen puoleensa toivoessaan runsasta ja lihavaa saalista. Ainakin karjalaisten keskuudessa hänet tunnettiin myös meren jumalana, joka suojeli meren vaaroilta ja sääti tuulta ja ilmoja. Myös Suomessakin asioineille saksalaisille Hansa-kauppiaille hän oli merkittävä merenkulun suojelija.
Nikolauksen päivänä havainnoitiin valitsevaa säätä ja nähtiin siinä enteitä koko talven ilmanalasta. Arveltiin, että Niilo ”viittaa talven sään” ja ”minkälainen ilma on Nikolauksen päivänä, sellainen on koko joulukuuna”. Joka tapauksessa Nikolaus tuo lopullisesti talven tullessaan.
Joulukuun 6. päivä on nykyisin maamme itsenäisyyden juhlapäivä, mutta Pyhä Nikolaus kuuluu joulukuuhumme yhä merkittävästi. Perimätiedon mukaan Nikolauksella oli tapana pukeutua tunnistamattomaksi ja jakaa lahjoja lähimmilleen. Nykyinen joulupukkimme on eräänlainen yhdistelmä muun muassa tätä legendaa, suomalaista nuuttipukkiperinnettä ja tonttutarinoita.
Iina Wahlström
Suomen maatalousmuseo Sarka