LOIMAA Vielä muutama vuosi sitten metsä oli paikka, jonne Suvi Havukaista ei mukaansa saanut: kaiken maailman öttiäiset lähinnä inhottivat naista, joka vähän pelkäsikin metsän maailmaa.
Raskaana ollessaan Suvi eli aikaa, jolloin mieli oli maassa. Hänen äitinsä Hanna-Maria Suonpää oli jo tuolloin kova metsässä kulkija, joka sai suostuteltua Suvinkin lähtemään. Tuo retki muutti Suvin suunnan.
– Jäin kerrasta koukkuun. Tuntuu aika kliseiseltä, mutta se rauhan tunne oli jotain hienoa. Sen verran olen kilpailuhenkinenkin, että kun metsään jäi poimittavaa, niin pitihän sinne päästä uudestaan.
Sittemmin naiset kolmessa sukupolvessa ovat ottaneet metsässä kulkemisen vakituiseksi yhteiseksi tavaksi. Luontoon suunnataan aina, kun aikaa saadaan järjestymään.
– Amelia kulki kuusikuisena mukana rintarepussa. Jo silloin huomasi, että hänkin rauhoittuu metsässä.
Maija Paloposki