Sitä matkaa en unohda – lue lukijoiden ihastuttavia matkamuistoja eri puolilta maailmaa

0

Jotkin hetket jäävät matkoilta erityisen hyvin mieleen. Venezuelassa suomalaisturisteja hauskuutti musta joulupukki ja Maputossa suomalaisturistin änkeäminen ikkunan kautta liikkuvan bussin kyytiin sai paikallisetkin remahtamaan nauruun.
Kohdemaan upeat maisemat ovat tehneet matkailijoihin vaikutuksen, niin kuin paikallisten ihmisten avuliaisuuskin. Turistista tuntuu erityisen hyvältä, kun omistaan antamalla voi tuottaa hyvää mieltä toisille.

Kokosimme lukijoiden ihastuttavia matkamuistoja eri puolilta maailmaa. Lisää matkamuistoja löydät tiistaina lehden välissä julkaistusta Matkailu- ja harrastukset -teemaliitteestä.
Liitteestä löydät myös inspiraatiota uusiin harrastuksiin ja menovinkkejä lounaissuomalaisiin matkakohteisiin. Ikimuistoisia kokemuksia saa läheltäkin!

 

Ikkunasta liikkuvaan bussiin
Olimme Maputossa, Mosambikissa, matkalla seuraavaan kaupunkiin. Meidät oli ohjattu hyvinkin kuluneen oloiseen minibussiin, johon nousimme kyytiin ensimmäisten joukossa. Bussia täytettiin järjestyksessä takaa eteen, keskikäytävää myöten. Tunnin kuluttua, bussin ollessa melkein täyteen pakattu, alkoi olemaan täysi myös oma rakkoni. Bussista oli etuoven kautta käytännössä mahdotonta enää poistua, ja aloin vilkuilla vierekkäistä ikkunaa mittaillen sen kokoa ja välimatkaa maahan. Epätoivon partaalla hyppäsin ikkunasta ja kipaisin vessaan. Takaisintulo olikin hankalampaa, ja ensimmäisen hypyn jälkeen bussi alkoi liikkua. Toisella hypyllä jäin roikkumaan vyötäröstä ikkunakehikkoon. Hivutettuani itseni sisään, ilmestyi viereeni toruva virkamies. Vastasin vain ”no hablas portugues”, mikä ei ole portugalin kieltä, ja bussi lähti liikkeelle sivusta seuranneen naurunpyrskähdyksen saattelemana. (Roxana Hoskari, Loimaa reppureissaamassa Afrikassa)

”Vielä viisi viikkoa”
Kap Verden saaristossa oleva Salin saari ja siellä Riu Funana ja All inclusive lumosivat meidät täysin. Varasimme kahden viikon loman sieltä ja nähdessämme ensimmäisen viikon jälkeen osan tulovaiheen lentomatkustajista raahaavan laukkujaan olimme todella iloisia, ettei tarvinnut vielä lähteä kotimatkalle. Toisella kertaa varasimme taas kaksi viikkoa, ja kun paikat olivat tuttuja, kotiutuminen tapahtui hetkessä. Ei tarvinnut enää valloittaa ympäristöä, minkä yleensä teemme kävellen paikasta toiseen. Toisen kerran erikoisuutena oli jälkimmäisellä viikolla saapuneet tyttäremme ja pojan tytär. Jälkimmäiseltä kysyttäessä, olisitko ollut pidempään, vastaus tuli varmasti: ”olisin vielä viisi viikkoa”. (Virpi Pakkanen, Loimaa)

Marie-keksit vaihtuivat makkaraan
Mosambikissa, Vilankulossa. Oli kaunis iltapäivä, ja istuin rantakadun varrella puun alla suurten juurien päällä, levähtämässä varjossa porottavalta auringolta. Mereltä tuli vilvoittava tuuli, ja nautiskelin viereisestä kojusta hakemaani olutta. Tielle eteeni ilmestyi suuri joukko iloisia nuoria lapsia, jotka tervehtivät minua kaikki vuorollaan. Muistin laukussani olevan Maria-keksipaketin, ja voi sitä ilon määrää, mikä kekseistä seurasi. Pojat tekivät vuorollaan jokainen kumarruksen edessäni. Lasten mentyä ohi tuli vastakkaisesta talosta nuoret siskokset luokseni kantaen lautasella makkaraa, jota perhe pihallaan grillaili. Vilkutimme toisillemme, ja nyökkäsin kiitokseksi. (Heikki Hollo, Loimaa reppureissaamassa Afrikassa)​​

Musta joulupukki
Vuonna 2006 olin joulumatkalla Venezuelassa, Isla de Margaritassa. Kahden viikon aikana ei taivaalla näkynyt pilveäkään. Muistan aina, kuinka turisteille järjestettiin kohteessa joulujuhla, jonne tuli musta joulupukki. Paikalla olleet saksalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset lapset olivat ihmeissään, ja meitä nauratti. Lisäksi pukin esittäjä oli vielä nuori, hoikka poika. Hiukan erilainen joulupukki, mihin meillä on totuttu. Pukki jakoi karamelleja. (Juha Rumpunen, Paimio)

Benji-hyppy olisi tehnyt matkasta vielä ikimuistoisemman
Ikimuistoisin on ollut Uuden-Seelannin matka marras-joulukuussa 2014. Tyttäreni oli siellä vaihto-oppilaana, ja lähdimme hakemaan häntä kotiin. Uuden-Seelannin luonto on aivan uskomaton. Pysäyttävää oli myös nähdä alue, jossa oli juuri ollut maanjäristys. Matkasta olisi tullut vielä ikimuistoisempi, jos olisin hypännyt benjihypyn. Olimme Queenstownissa, jossa benjihyppy on syntynyt. Tyttäreni hyppäsi, hän onkin sellainen rämäpää. (Tina Kesälä, Salo)

Vieraanvaraisuutta Lemmenjoella
Olin viime kesän ainoalla helleviikolla vaeltamassa Lemmenjoen kansallispuistossa ystäväni Hannan kanssa. Aamulla lähdimme Mattit Ravadaksen leiripaikasta tavoitteena historiallinen Isolan kaivos, jonka kullankaivajiin olimme tutustuneet edelliskesänä. Päivän aikana uimme joessa, kävimme katsastamassa Palmgreninojan kultavaltausta ja kudoimme villasukkaa lepotaukojen aikana. Illan suussa Korhosen ojan varressa katselimme teltanpaikkaa, kun siihen tuli kullankaivaja mönkijällään. Hän kyseli, onko kaikki hyvin ja mihin olemme menossa. Kerroimme, että ajattelimme laittaa teltan tähän. Kullankaivaja, joka olikin sitten somerolainen Onnen hippuja -kirjan tekijä, kertoi, että Isolaan on enää pari kilometriä matkaa. Jatkoimme matkaa päättyviä polkuja pitkin läpi koivumetsien. Hikisinä, nälkäisinä ja uupuneina saavuimme Isolaan, jossa isäntäpari oli juuri tullut saunasta. Kysymys, että maistuisiko teille sauna, kuulosti aivan liian hyvältä! Eipä mennyt hetkeäkään, kun kiukaan alle oli lisätty puita, teltta pystytetty ja uimareitti Miessijokeen katsottu. Sopivan lämpöinen pesuvesi oli valmiina ämpäreissä ja emäntä kiikutti kellarista saunaoluetkin. Aamulla tehtiin kauppoja aidoista Lapin kultahipuista. Vaelluksella kudotut villasukat lähetettiin kiitokseksi vieraanvaraisuudesta Isolan pariskunnalle. (Hannele Mäki-Ettala-Mustonen, Laitila)

”Paras matkamuistoni on ihmisten ystävällisyys ja auttavaisuus”
Olen viime vuosina reppureissannut Espanjassa, Portugalissa ja Vietnamissa. Paras matkamuistoni on ihmisten ystävällisyys ja auttavaisuus, johon matkoilla törmää. Se jää todella mieleen. Ihmisten ystävällisyydessä ei juuri ole eroa Euroopan ja Aasian välillä, mutta sillä oli merkitystä, että Espanjassa pärjäsin alkeellisella espanjalla. Vietnamissa en osannut kieltä lainkaan. Jotenkuten käsimerkein ja elein kuitenkin kommunikaatio hoitui. Auttavaisuus näkyy ihan kaikessa. Esimerkiksi siinä, kun menee vaikka pieneen kahvilaan, apua tulee heti. Tietä tullaan neuvomaan kädestä pitäen, jos sitä kysyy. (Artti Laine, Kyrö)

 

Entä tunnistatko lounaisen Suomen perinteikkäät reissukohteet? Kokosimme kohteet visailuksi.