Luovan työn tekijät eivät luovuta

Hyvinvointiyhteiskunnan kylkiäisenä Suomeen syntyi 1900-luvun loppupuolella julkisesta tuesta riippuvainen kulttuuri- ja taide-elämä. Ylhäältä ohjattuun säätelyyn perustuva toimintamalli oli pitkään niin vahva, että se sai monet luovan työn tekijät toimimaan vajaateholla tai suorastaan laiskistumaan.

Nyt muutos on käynnissä. Internetin ja muun uuden median sekä teknisten sovellusten avautuminen kenen tahansa käyttöön on synnyttänyt nopeampia ja vuorovaikutteisempia tapoja luoda uutta. Samanhenkiset, esimerkiksi jostain täysin marginaalisesta taideilmiöstä kiinnostuneet henkilöt löytävät toisensa helposti – toimivat he sitten fyysisesti missä hyvänsä.

Taiteen ja kulttuurin tekijöiden suhtautuminenkin on muuttunut. Enää ei jäädä odottamaan, että kunta, taidetoimikunta tai valtio armollisesti heittäsi taidehankkeelle jonkin almun. On toiminnan aika.

Tästä ruohonjuuritason esimerkki on Loivarin eli Loimaan elävän musiikin yhdistyksen loimaalaista rockhistoriaa kartoittava kirjahanke. Siihen on löytynyt materiaalia ja tekemisen innostusta niin paljon, että projekti viedään maaliin, saatiin sen kustannuksiin tukea tai ei.

Asenne on oikea. Idealismi elää.

Kiinnostus Loivarin hankkeeseen osoittaa, että rock ja nuorisokulttuuri ovat olleet monelle elintärkeä osa paikallista identiteettiä. Bändiharjoituksissa ja keikoilla on syntynyt mikrohistoriaa, joka on useille merkityksellisempää kuin virallinen, pönäkäksi koettu historiankirjoitus. JY-L

Julkaistu 29.7 2010 01:00:09