LOIMAA/HIRVIKOSKI Vuonna 1947 Iisalmessa syntynyt Helvi Klemetti on saanut kodinperimänä ajatusmallin, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita olivatpa he sitten akateemikkoja, rutiköyhiä, vammaisia, terveitä, nuoria tai vanhoja.
– Meillä oli avoimet ovet jokaiselle. Kaikki hyväksyttiin, syötettiin ja juotettiin, eikä ketään syrjitty ominaisuutensa tai syntyperänsä vuoksi, Klemetti kertoo arvomaailmasta, johon hän kasvoi pienestä pitäen.
Ei siis liene ihme, että aikuiseksi ehdittyään hän hakeutui aloille, joissa hän sai ottaa siipiensä suojaan lapsia, vanhuksia tai apua tarvitsevia.
1960-lopun lopussa hän työskenteli kehitysvammaisten laitoksessa Espoossa, jossa hän tapasi tulevan miehensä Veikko Klemetin. Karjalasta kotoisin oleva mies omasi samanlaisen arvomaailman, ja yhdessä he työskentelivät perheryhmäkodeissa lasten parissa 1980-luvun alkupuolelle asti. Siinä samassa kasvatettiin neljää omaa lasta ja opiskeltiin yliopistossa.
Perheen toiseksi vanhin lapsi Anna-Leena Klemetti-Falenius muisteleekin vanhempiensa kekseliäisyyttä, kun rahat olivat tiukilla ja lapset haaveilivat etelänmatkasta, joita kaverit olivat päässeet kokemaan.
– Matka tehtiin vuokrakolmion olohuoneeseen siten, että lapset makasivat pyyhkeillä uima-asut päällään. Kaikki mahdolliset valaisimet oli siirretty lähelle, jotta saatiin aikaan aito etelän tunnelma.
Perheen elämä asettui Loimaalle vuonna 1982, kun Veikko sai johtajan paikan Kartanomäen vanhainkodista. Helvi puolestaan meni töihin sosiaalitoimistoon sosiaalityöntekijäksi. Myöhemmin Veikko siirtyi Kosken kuntaan sosiaalijohtajaksi ja Helvi psykiatrian poliklinikalle Loimaan sairaalaan. Toisten auttaminen jatkui niin työssä kuin vapaa-ajalla.
Loimaan evankelisen kansanopiston kautta Helvi ja Veikko tutustuivat 1990-luvun alussa inkeriläisiin ja venäläisiin, joille he toimivat tukiperheenä. Siitä alkoi pitkä avustustyö myös rajan takana lasten ja vanhusten parissa. Helvi kuitenkin painottaa, että apu ei ole koskaan ollut taloudellista vaan henkistä ja hengellistä.
– Esimerkiksi Venäjän puolella olin se turvallinen aikuinen lasten kesäleireillä. Vanhusten luona käydessäni apu oli yhdessä olemista ja heidän kuuntelemistaan.
Suomessa Veikko keskittyi auttamaan byrokratian rattaiden kanssa.
Kymmenisen vuotta sitten pariskunnan elämä sai uuden käänteen, kun Veikko törmäsi koiralenkillä Afganistanista muuttaneisiin nuoriin miehenalkuihin. He asuivat Hirvikoskella evankelisen kansanopiston asuntolassa ja kävivät peruskoulua. He halusivat jäädä Suomeen ja kaipasivat apua turvapaikka-asioiden selvittelyyn.
Poikia auttaakseen pariskunta päätti vuokrata rivitaloyhtiöstään naapurihuoneiston, johon kuusi afgaaninuorukaista muutti.
– Se tuntui silloin ihan luonnolliselta.
Vuosien mittaan he ovat käyneet monet taistelut maahanmuuttoviranomaisten kanssa, jotta nuoret ovat saaneet pysyvät oleskeluluvat Suomesta.
– Mikään muu ei ole ollut niin raskasta kuin maahanmuuttoviranomaisten kanssa asioiminen. Se on niin ollut niin epäoikeudenmukaista, ettei sitä meinaa kestää.
Palkitsevinta puolestaan on Helvin mielestä ollut seurata sitä, miten hienoja miehiä pojista on kasvanut.
– Kaikki suorittivat perus- ja ammattikoulun loppuun ja nyt on kaikilla myös työpaikat. Osalla on myös Suomen kansalaisuus ja afgaanivaimot, sijaisäiti kertoo ylpeänä kasvateistaan ja sanoo, että ne pojat, jotka asuvat edelleen Loimaalla, käyvät heillä puolisoineen kylässä joka lauantai.
Tänä sunnuntaina Helvi Klemetillä on edessään jännittävä juhla, sillä hänen pitkäaikainen ja pyyteetön työnsä lasten hyväksi palkitaan valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa Helsingissä. Hänelle on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein.
Äitienpäiväjuhlaan on kutsuttu 36 ansioitunutta äitiä.
Vaikka ansiomerkki myönnetäänkin nyt Helville, hän ei halua ottaa kunniaa kokonaan itselleen.
– Me olemme tehneet tätä työtä aina yhdessä Veikon kanssa.
Juhlaan hän menee tyttärensä Anna-Leenan kanssa. Helvi sanoo odottavansa innolla toisten äitien tapaamista.
– Uskon, että siellä syntyy monipuolisia keskusteluja, sillä äitejä saapuu eri puolilta Suomea erilaisilla taustoilla.