”Poliisina pidän erittäin epäkorrektina ja käsittämättömänä, että näitä videoita levitetään sosiaalisessa mediassa. Se ei ole pelkästään tutkinnan kannalta ei suotavaa vaan se on myös näiden asianosaisten kannalta täysin epäinhimillistä. Elämme kuitenkin tämmöistä sosiaalisen median aikaa, ja ymmärrän, että ymmärtämättömät ihmiset näin toimivat.”
Jokainen Ylen uutislähetystä (20.5.) seurannut saattoi huomata, että Sisä-Suomen poliisilaitoksen tutkinnanjohtajan Jari Kinnusen tiedotustilaisuudessa lausumat sanat tulivat suoraan sydämestä eikä papereista.
Poliisin kommentti liittyi Pirkkalan tiistaiseen koulupuukotukseen. Ylen uutisen mukaan verkossa oli levinnyt aiheeseen liittyvä manifesti ja epäillyn tekijän mahdollisesti kuvaama video. Poliisi tuomitsi jyrkästi videoiden jakamisen, kuten tutkinnanjohtajan kommentistakin voi lukea.
Sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi jakaa suurin piirtein mitä tahansa. Se on joidenkin mielestä hyvä, sillä perinteisen uutismedian jakama aineisto käy yleensä läpi edes jonkinlaisen harkinnan ennen julkaisunapin painallusta. Perinteistä uutismediaa voidaan moittia siitä, että se toimii – milloin mistäkin todellisesta tai kuvitellusta syystä – eräänlaisena portinvartijana tiedon jakamiselle. Tätä julkaisuharkintaa käytetään päivittäin, ja harkinta voi pettää yhtälailla toimittajiltakin.
Lähdekritiikin merkitys korostuu tällaisena sosiaalisen median aikana. Lähdekritiikin avulla pyritään selvittämään muun muassa tiedon luotettavuutta ja sen syntyolosuhteita sekä niitä tarkoitusperiä, joita kyseisellä ”tiedolla” pyritään edistämään.
Pienen lähdekriittisen pohdinnan jälkeen jonkun toisen tuottaman somesisällön nopea jakaminen ei välttämättä enää vaikutakaan niin hyvältä idealta. Hetken voi suoda myös sille pohdinnalle, mitä mahdollisia seurauksia julkaisemisella kulloinkin on.