Eräällä tietyllä suunnalla liikkuu joku, joka polttaa sinistä Westiä. Parhaimmillaan muutaman neliön alueella on ollut kolme-neljä tyhjää tupakkiaskia pientareella.
Joku juo take away -kahvia. Siististi päällekkäin pakatut kupit sisältävät myös tupakkiaskin. Kaikki kahvinjuojat eivät ilmeisesti tupakoi, sillä kuppeja löytyy myös ilman askeja.
Juodaan sitä muutakin. Kaljatölkki, kaljatölkki, kaljatölkki. Eri väreissä ja eri kunnossa.
Vettäkin on mennyt. Lähdevesipulloja tulee vastaan. Energiajuomapullotkaan eivät ole harvinaisia.
Pidä Suomi siistinä, aloita autostasi, luki joskus seinäkirjoituksessa.
Kävelylenkeillä koiran kanssa on näkynyt tien vierillä vaikka mitä. Meillä on tapana kuljeskella niin kotikulmilla kuin vähän muuallakin.
Siitä olen iloinnut, että Ykä ei ole koskaan innostunut popsimaan kävelyreiteiltä mitään. Toivottavasti kenenkään muunkaan koirat – eivätkä etenkään lapset – poimi maasta suuhunsa nikotiinipusseja. Ne kun ovat nykyään melkoinen vieraslaji.
Erään kerran piti kysyä kotona mieheltä, että onko hänen autossaan vielä pakoputki. Kuulemma oli ja toki minäkin sen kuulin. No, jonkun Land Roverissa ei ollut pakoputkea eikä takaäänenvaimenninta. Sellainen lokotti yhdellä pellolla pitkään.
Pölykapseleita puuttuu aika moneltakin.
Punainen lapanen odotti noutajaansa keväästä lähtien samassa aurauskepissä, eikä sitä kaivattu vielä uusillakaan lumilla. Pyöräretkellä vuosia sitten kuvaamani vessanpönttö Köyliönkylässä tien pielessä on sentään on joko hautautunut vesakoihin tai viety pois.
Joku on ehkä mehujää-fani tai ehkä tuttifrutti-jäätelöt ovat olleet tarjouksessa jossain. Autossa taidetaan syödä jäätelöitä muutenkin. Kääreitä näkyy.
Jopa mikroaterian lautaselta näyttäviä muoveja tulee vastaan.
Ja patukkapakkauksia.
Lasivillanöyhtää kuin pieninä ja isoina hattaroina.
Paljon muovia vielä pakkausten näköisenä. Paljon muovia riekaleina. Epämääräisinä myttyinä, isompina ja pienempinä.
Ja vielä pienempinä. Ja vielä pienempinä.
Lopulta niin pieninä, että niitä ei enää näe.
Tämän jutun voi julkaista uudelleen vaikka joka vuosi. Rakkaus ei ehkä aina ole ikuista, muovi on.
Kati Uusitalo