Olisiko teillä hetki aikaa puhua kriiseistä? Tai lukea, koska jälleen on monologia tiedossa.
Tasakymmenkongien kumahdellessa meidän vanhenevien ihmisten tärykalvoilla, tulee useille (ilmeisesti) mieleen ajatus, että tässäkö tämä nyt sitten oli? Joku viisas tutkija saattaa toki väittää, että pyöreisiin vuosiin liittyvät kriisit ovat myyttejä, mutta onneksi nykyään kokemusasiantuntijoita pidetään ”faktoihin” tukeutuvia tutkijoita suuremmassa arvossa.
Olen todistanut ihan tästä lähipiiristäni sellaisia kriisejä, että välillä itkettää ja useimmiten naurattaa. Tavalliset moottoripyöräharrastuksen aloittamiset ja maailmanympärysmatkat ovat pientä, kun vaikka lähdetään yrittäjäksi täysin vieraalle alalle tai aletaan totaalisen haltioissaan istuttelemaan upeahkoja perennapenkkejä.
Jos tätä luet nyt printtilehdestä heti sen ilmestymispäivänä, on tämän tarinan sankari 39 vuotta ja 227 päivää vanha. Eli merkkipäivä häämöttelee jo 138 päivän päässä.
Jotkut kuvailevat nuoreksi, toiset keski-ikäiseksi ja kolmannet eivät soveliaisuuspuuskissaan sano mitään.
Ehkä jotain kriisinpoikasta on ilmassa, kun päiviä tulee laskettua – vaikka rehellisyyden nimissä tarkistin ne vain tätä tekstiä varten.
Kauheita kriisihommeleita ei kyllä ole ollut. Voin palata tunnelmiin sitten vaikka syyskuussa, kun homma alkaa olemaan ajankohtainen. Nyt tässä reilun 200 päivän aikana on kuitenkin sen verran ilmestynyt hauskoja menoja kalenterin täytteeksi, että koen jonkinlaista tykyttävää tarvetta niiden hehkuttamiseen.
Eniten aikatauluista raapaisee kaiketi kesäteatterihommat tuossa Kertunmäellä. Tällainen harrastus on ollut mielessä varmaan jo ala-asteen koulunäytelmistä lähtien, ja nyt sain ylipuhuttua teatteriaktiivit ottamaan minut mukaan. Tai ei pelkillä puheilla päässyt, kyllä mä siitä maksoinkin.
Teatteritreeneistä kun kerroin äidilleni, oli hänen kysymysmuodossa ulos pulpahtanut ensireaktionsa ihan ymmärrettävä:
– No voi että! Miten sinnekin ehdit?
Vastasin, että sen näkee sitten.
Vähän helpotusta toki tulee heti siitä, että muut harrastukseni ovat vahvasti tauolla kesäaikaan. Jääkiekon pelikirja vaihtui ihan sulavasti teatterinäytelmän käsikirjoitukseen.
Ja kun kerran vauhtiin päästiin, niin hyppäsin myös Hittiputken kelkkaan. Power Cup -viikonloppuna järjestettävä konsertti kaipasi vetäjän mukaan laulutaitoisia ihmisiä, ja olenhan minä nyt karaokessa joskus aplodeja saanut.
Tiistain LL:n pääkirjoituksessa päätoimittaja kertoi Kyösti Mäkimattilan vinkanneen äitienpäiväkonsertissaan, että elämässä pitäisi tarttua toimeen eikä vain antaa mahdollisuuksien valua sormien välistä.
Ilmeisesti meitsi ainakin elelee kunnolla nytku-elämää, enkä myönnä kriiseileväni mistään. Palataan asiaan vaikka sitten, jos minut löytää joltain huovutus- tai moottoripyöräkurssilta.