Viime aikoina on saanut ihastella kirsikkapuiden kukintaa, mikä japanilaisen hanamin hengessä symbolisoi muun muassa kaiken katoavaisuutta. Kirsikkapuut kukkivat hetken, mutta sitten se ihana vaaleanpunainen, valkoinen ja purppurainen kukkien väriloisto häviää kuin tuhka tuuleen. On hyvä nauttia hetkestä, koska jotkut hetket voivat kiitää nopeasti ohi.
Olen bongannut jo muutamia kukkivia kirsikkapuita. Ja tavallaan pitääkin olla nopea, jos haluaa niiden kauneudesta nauttia.
Vaikka ihailemme joukolla kirsikkapuita, meillähän on myös perinteiset omenapuut. Euroopassa omenaa on viljelty jo yli 5 000 vuotta. Suomessa alettiin viljellä omenaa 1400–1500-luvuilla, ja niiden kultakautta oli 1930-luku, mutta sota-ajan kylmät pakkastalvet tuhosivat suuren osan omenapuista.
Kukkivat omenapuut ovat jotain sielua hipaisevan kaunista alkukesästä. En ikinä unohda lapsuuden hääjuhlaa yhdessä kartanossa, jonka viereisillä mailla kasvoi hehtaareittain omenapuita. Se kokemus oli ikimuistoinen, kun lapsena ihmettelin horisonttiin katoavaa omenatarhojen kukkaloistoa. Siinä sai kirsikkana kakun päälle ison annoksen suomalaista ja erittäin kesäistä maalaisromantiikkaa.
Muistan, miten lapsena isot, kiiltävät, vahapintaiset omenat näyttivät kauniilta ja eksoottisilta, vaikka lapsuuden kodin puutarhassa oli monta omenapuuta, jotka silloin kiinnostivat enemmän kiipeilypuina. Joskus asioita oppii arvostamaan vasta myöhemmin uusin silmin.
Kun joskus 18 vuotta sitten reissasin juuri Euroopan unioniin astuvassa Romaniassa, siellä kadun varrella pienen myyntipöytänsä vieressä istuvat mummot myivät puutarhasta niitä suomalaisellekin tuttuja omenia kadulla. Paikalliset nuoret ihmettelivät silloin, miten kauppoihin oli alkanut vasta ilmestyä isoja ja toinen toistaan muodoltaan muistuttavia omenia paikallismarkkinoiden muuttuessa eurooppalaisemmiksi.
Nyt arvostan taas äärettömän paljon enemmän näitä perinteisiä kotipuutarhan pieniä ja maukkaita omenoita, jotka eivät aina tietenkään yllä siihen täydelliseen muotoonsa. Maku on kuitenkin miellyttävän pehmeä, ja lisäarvoa tuovat luomu ja paikallisuus.
Onneksi kauppojen valikoimista löytyy nykyään myös kotimaisia omenoita, vaikka ne eivät olekaan halvimpia eivätkä aina niin helposti saatavilla. Kotimaisen omenan voi syödä myös kuorineen, joten ehkä siitä vaivasta kannattaa maksaa hieman enemmän.
Hedelmän- ja marjanviljelijöiden liiton (HML) mukaan kotimainen omenantuotanto vastaa viidesosaa Suomessa kulutetuista omenoista. Haasteena kotimaisen kaupallisen omenantuotannon suhteen on ollut myös niiden onnistunut talvisäilytys.
Onneksi kirsikkapuiden kukinnan jälkeen jo suhteellisen pian ovat vuorossa omenapuut. Ja HML:n mukaan Varsinais-Suomessa viljellään 151 hehtaaria omenaa. Yhdessä Ahvenanmaan 307 hehtaarin kanssa näiltä kahdelta alueelta saadaan lähes 90 prosenttisesti kotimainen omenasato. Joten ihailtavaa riittää lähiseuduilla omenapuiden alkaessa kukkia.