Muistan edelleen erään ihanan naapurin mummon, jolla oli tapana auttaa pyydettäessä ja aika usein myös pyytämättä. Eräänä kesäaamuna avasin verhot ja naapuri siellä kiikkui ikkunan takana tikkailla. Menin hieman ihmeissäni pihalle, jossa iäkäs mutta elämää sykkivä mummo siivosi räystäitä – siis meidän räystäitä, meidän takapihalla.
Vuosia myöhemmin asuin sellaisessa paikassa, jossa hädin tuskin tapasin naapureita. Tiesin heistä silti kiusallisen paljon, sillä olin kuullut niin musiikit, koiran haukunnat kuin riidat rappukäytävässä.
Halusimme tai emme, naapurit kuuluvat osaksi sosiaalista verkostoamme ja arkeamme. He tietävät, ketkä käyvät luonasi, ja huomaavat, jos olet vaihtanut autoa. Joskus posti eksyy väärään laatikkoon. Roskiksissa taas voi nähdä rehellisempää ja aidompaa sisältöä kuin somessa ikinä. Värikkäät naapurit ovat todella riivanneet mutta myös rikastuttaneet elämääni. He ovat ihmisiä, joita en ole valinnut ja joita en olisi varmaan koskaan tavannut, elleivät he asuisi niin lähellä.
Sattumanvaraiseen kokoelmaankin kuuluu joitakin naapuriarkkityyppejä. Jotkut naapurit esimerkiksi tunnistaa heidän harrastustensa perusteella. Monessa naapurustossa asustaa musiikinharrastaja, jonka soitto tai laulu kuuluu kaikille. Puutarhaharrastajan jäljet taas näkyvät varmasti tämän omalla tai taloyhtiön yhteisellä pihalla.
Naapuriurkkija on sellainen, joka vakoilee muita ja jota muut pakoilevat, koska hän yrittää aina jutustella hississä. Kuuluisa naapurikyylä taas vahtii herkeämättä muiden touhuja ja valittaa niistä. Naapurikyyliä inhotaan joskus turhankin paljon, sillä he pitävät uskomattomalla tarmolla yllä lähistön järjestystä ja turvallisuutta.
Naapurivainoojasta pitäisi ilmoittaa poliisille. Sellaiseenkin olen törmännyt. Hän laittoi toistuvasti ällöttäviä roskia pyöräni koriin, tuijotti epämukavan pitkään ja vihaisesti perään ja kerran jopa seurasi äitiäni tämän kävelyn ajan.
Naapurihäiriköt eivät kunnioita yhteisiä sääntöjä. Meluaminen hiljaisena aikana herättää ehkä eniten ärsyynnystä, kuten myös yhteisten paikkojen sotkeminen ja tupakansavun kulkeutuminen toisen asuntoon. Naapurihäirikkö voi sekoittaa omaa elämää tai yöunia jopa niin paljon, että joutuu muuttamaan toiseen paikkaan.
Nykyisessä kodissani kuulun ensimmäistä kertaa asukkaiden yhteiseen sosiaalisen median ryhmään, talon valituskanavaan, joka on opettanut ainakin sen, että kaikki kokevat asiat eri tavoilla eikä ainoaa oikeaa tapaa ole olemassakaan. Ymmärrettävästi omaa kotia koskeva herättää vahvoja tunteita. Samalla tulisi muistaa, että yhdessä asuminen vaatii kunnioituksen lisäksi kompromisseja.
Ryhmään on syntynyt myös ilahduttava jakamisen kulttuuri. Asukkaat lainaavat toisilleen tavaroita ja auttavat pulmatilanteissa. Sain kerran kokonaisen kakun, koska naapuri ei ollut tykännyt siitä. Naapuriapu on yhä voimissaan 2020-luvulla, eikä se ole mikään ihme, sillä naapurit ovat aina lähellä niin hyvässä kuin pahassa.
Emilia Voltti