Ehkä juuri tänään monissa perheissä mietitään, miten lukuvuoden päättyessä on soveliasta muistaa koulun tai varhaiskasvatuksen väkeä.
Joissakin kunnissa on kielletty lahjakortin antaminen, tai oikeastaan rahan kerääminen sellaisen antamiseksi ja suositellaan lahjaksi pieniä esineitä ( Turun Sanomat 28.5.). Lahjakorttien kieltäminen onkin tarpeen, jos rahasummat todellakin ovat jopa 30 euroa per lapsi -luokkaa. Summan soisi tärkeää työtä lasten ja nuorten eteen tekeville kasvatuksen ammattilaisille ilomielin, mutta aikamoisen ryhmäpaineen alla ovat ne oppilaat ja perheet, joissa 30 euroa on iso tai jopa todella iso raha.
Toivoa sopii, että opet ja muut tykkäävät tänä ”konmarittamisen” aikakautena pienistä esineistä .
Vielä asiasta ei ole lakia säädetty, mutta jos suomalaisiin voi yhtään luottaa, jonkinlaista valtakunnallista sääntelyä lahjan antamisesta on odotettavissa.
Euroihin ja esineisiin keskittyvä keskustelu ohittaa kuitenkin sen, mikä olisi kaikkein paras lahja niin opettajille, lapsille kuin perheillekin.
Jospa varhaiskasvatuksen ja koulujen väkeä muistettaisiin ihan lukuvuoden aikana. Oltaisiin kiinnostuneita lapsen oppimisesta ja tehtävistä, puhuttaisiin kotona hyvää(kin) oppimisesta ja koulusta sekä arvostettaisiin tietoa ja taitoja, joissa koulutetut ihmiset lapsiamme harjaannuttavat lukuvuoden aikana.