Loimaa/Alastaro
Marju Hirvonen
Sirpa Lehtosen olohuoneen täyttää vilske ja hyväntuulinen puheensorina. Viisi sukupolvea on kokoontunut yhteen, tunnelma on lämmin ja kotoisa. Lattialla konttaavan Eliaksen kanssa leikkivät Ilona, 9, ja Emmi, 5.
– Anulla on lapsia kahdessa erässä, joten Ilonasta ja Emmistä tuli nuorena tätejä, Lehtonen esittelee.
Suvun vanhin, Pirkko Toivonen, seuraa tohinaa hymyillen ja kertoo saaneensa elää niin, että ympärillä on aina ollut eri-ikäisiä lapsia.
Toivonen on kotoisin Oripäästä ja on sisarussarjan nuorin. Hän teki jo nuorena maatilan töitä ja 14-vuotiaasta asti huolehti talon lehmistä.
– Olin isän likka ja muistan, kun isä lähti talvisotaan. Pelkäsin niin, etten uskaltanu mennä ulos pitkään aikaan, Pirkko Toivonen muistelee.
Naimisiin Toivonen meni 21-vuotiaana ja on siitä asti asunut samalla tilalla Alastaron Hanhijoella. Lapsuudenkodista omaan kotiin oli linnuntietä matkaa alle kilometri. Maatilalla oli myös eläimiä, ja Toivonen onkin hoitanut lehmiä koko ikänsä. Perheeseen syntyi seitsemän lasta, lastenlapsia on 16 ja lastenlastenlapsia jo 22. Pieni Elias on ensimmäinen viidettä sukupolvea. Jälkipolvi kutsuu häntä Hanhijoen mammaksi.
Toivosen tytär Sirpa Lehtonen on puolestaan asunut koko ikänsä Alastarolla.
– Olen sisaruksista vanhin, ja nuorimpiin on ikäeroa parikymmentä vuotta, joten pienempiä on tullut hoidettua, hän kertoo. Lehtosella oli puolisonsa kanssa Koskenkylällä maatila ja eläimiä. Heillä on viisi lasta, 14 lastenlasta ja yksi lastenlastenlapsi. Lehtosen arvonimi on mummi.
– Minäkään en lähtenyt Alastarolta. Pääsin Koskenkylältä Kojonkulmalle asti, nauraa Lehtosen tytär Anu Tapio. Myös hänellä on miehensä kanssa vilja- ja eläintila ja sen lisäksi hän työskentelee sairaanhoitajana. Heillä on neljä tytärtä, ja Elias on mamman ensimmäinen lapsenlapsi.
Nuorin äideistä on Elina Tapio, joka viettää ensimmäistä äitienpäiväänsä. Hän asuu avopuolisonsa ja Elias-pojan kanssa myös Alastarolla, Reitolassa. Tapio on vielä äitiysvapaalla ja opiskelee samalla kätilöksi.
Suvussa on myös kaksosia. Toivosella on kaksospojat, Anu Tapion siskolla kaksospojat ja Anulla itsellään on kaksostytöt, joista toinen on Elina.
Sukuselvityksen jälkeen puhe rönsyilee asiasta toiseen. Naisten keskinäinen jutustelu kuulostaa helpolta. Yhteisiä piirteitä tai muita tunnistettavia asioita naisten ei tarvitse kauan miettiä. Sirpa, Anu ja Elina keksivät heti yhden.
– Meillä kaikilla on keittiön tavarat samoilla paikoilla. Se on jotenkin vähän erikoista, koska kukaan ei ole sitä ajatellut tietoisesti, naiset nauravat.
Lauantain siivouspäivä on myös aika vankka perinne perheissä.
– Tosin vuorotyöstä johtuen minun siivouspäivä ei aina osu lauantaille, Anu lisää.
Kun Sirpa kertoo siivonneensa jo perjantaina, muut yllättyvät ja kysyvät heti syytä poikkeukselle. Keskustelu menee taas nauruksi.
Onko käynyt mielessä, että voisi asua jossain muualla kuin Alastarolla? Elina huutaa ensimmäisenä topakasti ei.
– On ihan parasta, kun kaikki asuvat lähellä. Ei tulisi mitään, jos joku muuttaisi kauas, vaikka johonkin Kuopioon. Miksi lähteä pois, kun täällä on kaikki tarvittava ja hyvä olla, toteaa Elina.
Anu asui opiskelujen aikana kolme vuotta Turussa, mutta se riitti, piti päästä takaisin Loimaalle.
Sirpalle muutto tuli ajankohtaiseksi tilan sukupolvenvaihdoksen myötä.
– Päätimme muuttaa katuvaloihin, ja mies ehdotti Loimaan keskustaa, mutta en suostunut. Asumme nyt tässä Alastaron keskustassa, mihin sitä kotoa lähtisi?
Sunnuntai on lettupäivä. Sirpa muistaa tämän tavan jo omasta lapsuudestaan, ja Anu muistelee, kuinka heillä oli tapana käydä sunnuntaiehtoolla Hanhijoella mamman ja pappan tykönä ja aina oli lettuja. Ja jos hän joskus itse paistaa lettuja, on päivä suurella todennäköisyydellä sunnuntai. Elinan tärkeä lapsuusmuisto on lauantaisauna mummin ja pappan luona.
Sukupolvelta toiselle on siirtynyt tietoja ja taitoja.
– Kotoa opittu säilyy, Sirpa tuumaa, mihin Elina lisää, että maailma muuttuu ja enää ei tarvitse osata ja muistaa niin paljon asioita, kun kaiken löytää netistä.
Suku ja suuri perhe on rikkaus, ei ehdi tulla aika pitkäksi.
– Jos joskus saa olla yksin, siitä kyllä nauttii hetken, mutta nopeasti kaipaa liikettä ympärilleen, sanoo Anu.
– Mielestäni lapset ovat rikkaus ja elämänlahja. Olen ollut onnekas, kun olen saanut hoitaa lapset kotona eikä heitä ole tarvinnut kuskata päiväkotiin. Ja nyt olen ihaillen seurannut, miten Anna, Elinan kaksoissisko, on läsnä Eliaksen arjessa. Anna osallistuu vauvan hoitoon, ja he käyvät yhdessä vaunulenkeillä, kertoo Sirpa ylpeänä.
Äitienpäivänä kaikki käyvät Hanhijoella syömässä mamman leipomaa mansikkakermakakkua. Niin kuin aina ennenkin.
Minkälaista on, kun on paljon perhettä ympärillä?
– Ei näistä mittään haittaa ole ollu, vastaa Hanhijoen mamma silmät täynnä rakkautta.