Tärkeintä ei ole voitto

Tänä vuonna juhannus kului kovin viileissä merkeissä, enkä nyt viittaa tunnelmaan. Perjantaina pärjäsin ajoittain kesämekossa, mutta lauantaina pitkäksi venyneen mölkkymatsin aikana kaipasin tuulitakin kaveriksi villapaitaa. Jäätelöä ei oltu kirjoitettu kauppalistaan lainkaan ja grilliruuat kiikutettiin paistamisen jälkeen ripeästi sisätiloihin syötäväksi. Uimaan tarkeni vain kunnon löylyjen jälkeen, ja savusaunan lauteille oli välillä sellainen jono, että viimeisille oli jaossa enää seisomapaikkoja.

Olemme viettäneet juhannusta monet vuodet samalla tutulla kaveriporukalla. Ohjelma on jo jokseenkin vakiintunut: hyvää ruokaa, mahtavaa seuraa ja saunomista sekä erilaisia pihapelejä. Ehkä tärkeimpänä on kuitenkin mainittava juhannusolympialaiset, joissa vuorottelevat vanhat tutut ja alkukesästä kehitellyt uuden lajit. Vuosien varrella olympialaisten voittajajoukkue on ratkaistu milloin hirmuhelteessä, milloin viileässä puolipilvisessä säässä. Oikeanlainen varustus on vuodesta toiseen tärkeä, sillä sääennustus ei näitä kilpailuja jarruta.

Pieni kisailu piristää, eikä aika pääse juhlapyhinä käymään pitkäksi. Olympialaisten mittakaava tosin kasvaa vuosi vuodelta, tai siltä se ainakin tuntuu. Tänä vuonna kisailut alkoivat vaatimattomasti sillä, että kasasimme aikaa vastaan trukkilavoja. Pyöräkuormaajalla.

Vaikka vallitseva sää harvoin pääsee vaikuttamaan lajivalikoimaan, kestosuosikki sokkomölkky jäi viikonloppuna välistä, ja ehkä hyvä niin. Lajilla ei ole pelivälineitä lukuun ottamatta mitään yhteistä mölkyn kanssa, sillä perusajatuksena on, että reitille ripoteltuja keiloja kerätään sokkona säilytyspussiin parin huutaessa suuntaohjeita maaliviivalta. Kun kapulat sijoittelee laiturille, on vuosien varrella nähty varsin näyttäviä liikkeitä ja suuria molskahduksia.

Kun voittajat sitten ovat selvillä, siirrytään joukkuekilpailusta yleensä ruokatauon jälkeen yksilölajeihin. Välitankkaus on tarpeen, sillä krokettipelit saattavat venyä pitkälle iltaan, kun portteja on sijoiteltu parikymmentä pitkin tonttia. Tänä vuonna mailapeli yhdistettiin mölkkyyn, jonka vaikeusaste nousi heti pari pykälää.

Kekseliäs kaveripiiri pitää huolen siitä, että tylsää ei tule. Pelailut vievät takaisin lapsuuden kesiin ja juhannuksiin, kun jotakin tehtiin vain tekemisen ilosta. Olympialaisten tärkeimpänä tavoitteena on hauskanpito, vaikka voittaminen tuleekin hyvänä kakkosena.

Pieni kilpailuhenkisyys kuuluu asiaan, mutta varsinaisia palkintoja harvoin jaetaan. Luvassa on korkeintaan mainetta ja kunniaa sekä voittajan titteli, joka kuitenkin on uudelleen jaossa jo seuraavana juhannuksena.

Oona Tepponen