Kesäloman alkaessa moni nuori on astumassa kohti uutta jälleen kerran. Vuosi toisensa jälkeen juhlitaan uusia ylioppilaita ja ammattiin valmistuneita. Muistan itsekin, miten esimerkiksi lukion päättäminen jätti jonkinlaisen tyhjän aukon hetkeksi, kun se rikkoi pitkän tutun rytmin lapsuuden ja teini-iän päätteeksi. Ja sitten piti ikään kuin hypätä jonnekin ihan uuteen, eikä voinut olla varma minne tie vie.
Samoin kuin elämä kulkee sitä tietynlaista sykliään, niin nykyään myös heikentyneet taloustilanteet ovat ilmestyneet jokseenkin tasaista tahtia pintaan. Moni nuori on jäänyt tänä vuonna ilman kesätöitä, ja viime kesänäkin se oli vaikeaa. Jotkut nuoret ovat ihmetelleet, että miksi ahkeria ja motivaatiota pursuavia nuoria pidetään toimettomina. Jokin ei täsmää siinä, että niin aikuiset kuin nuoret ovat vailla niitä tuhansia uusia työpaikkoja, joita muun muassa vaalipuheissa aikoinaan luvattiin.
Olen tavannut nuoria, joista osa on kehittänyt itse erilaista yritystoimintaa tai tapahtumia, jotta he saavat sitä arvokasta työkokemusta. Ja mahdollisesti myös rahaa. Vaikka kun kaikkia suorastaan työnnetään nykymaailmassa yrittäjiksi, niin todellakin olisi tärkeää, että yrittämisellä eli työnteolla saa myös muutakin kuin ilmaa leivän päälle.
Yksi kätevä tapa kokeilla omia siipiään yrittämisen saralla onkin nuorelle pystyttää vaikka 4H-yritys tai toimia kevytyrittäjänä. Silloin voi toteuttaa omia juttujaan tai ainakin kokeilla, millaista olisi toimia yrittäjänä. Samalla saa myös kokemusta esimerkiksi asiakaspalvelusta, markkinoinnista, myynnistä ja vastuun ottamisesta.
Aikuisista taas kevytyrittäminen on ollut monelle tapa kokeilla toimiiko se oma juttu yrittämisenä, mistä on jo pitkään haaveillut. Ainakin se on suhteellisen riskitöntä, jos on jokin itselle tärkeä tai omasta mielestä hyvä liikeidea, mikä ei vaadi sen isompia investointeja.
Olen saanut tavata useamman nuoren, jotka ovatkin kertoneet, kuinka merkityksellistä on saada edes työkokemusta, ja siksi he keksivät itse jotain toimintaa. Toiset nuoret ovat taas kannustaneet, että ei kannata miettiä epäonnistumista, vaan rohkeasti eteenpäin hankkimaan kokemuksia ja oppimaan hyvästä ja huonosta.
Onneksi ajattelutavat muuttuvat osalla ihmisistä, ja osataan suhtautua ehkä elämään jotenkin avoimemmin, hyväksyvämmin ja kannustamalla toinen toisiaan. Onneksi myös häpeään opitaan suhtautumaan eri tavalla pikku hiljaa. Muistan itsekin lapsena, kun näin tuttavapiirissä aikuisia, jotka todella kokivat myös suurta häpeää siitä, kun he jäivät työttömiksi 90-luvun laman kurittaessa Suomea. Vaikka eivät voineet sille itse mitään, ja työttömyys ei ollut mitenkään heidän vikansa, vaan huonosti hoidetun talouspolitiikan.
Toisaalta hieman haastavimpina aikoina voi syntyä isoja innovaatioita tai ainakin istutetuista siemenistä voi kasvaa mielenkiintoisia hedelmiä. Se, että lähtee kokeilemaan itse, voi kantaa pidemmällä tähtäimellä hedelmää.
Marianne Rovio