Kesä ja lomat. Ja stressi. Sitä nimittäin pukkaa yhdellä jos toisella. Toisilla stressiä aiheuttaa puuttuvat lomasuunnitelmat, toisilla liian suuret sellaiset. Optimaalisen lomaohjelman rakentaminen kun on melkoinen taiteenlaji.
Stressi on minullakin. En ole mikään innokas suunnittelemaan lomiani, vaan ennemminkin haluan mennä fiiliksen mukaan ja jättää tilaa yllätyksille. Siksi ostinkin kevättalvella interrailliput minulle ja pojalleni. Reilaaminen tuntui sopivan rennolta lomailulta ja matkustusmuodolta. Lisäksi tykkään suosia ilmastoystävällistä liikkumistapaa, jos mahdollista.
Mutta nyt on jo pitkään ollut stressi päällä, sillä junalla matkustaminen ei olekaan aivan niin huoletonta kuin voisi olettaa. Esimerkiksi Ruotsissa junavuoroja ei ole tarpeeksi, ja siksi paikat on pitänyt varata jo hyvissä ajoin. Silti olin myöhässä ja yhden välin menemme bussilla. Saksassa taas junat myöhästelevät surkean infran vuoksi ja Viron kautta Puolaan mentäessä rataverkosto on suppea ja siirtymät sen vuoksi osittain pitkiä.
”En vielä tiedä, kuinka alas etelään päädymme,
mutta tavoitteena on päästä
maistamaan aitoa ranskalaista patonkia ja
nauttimaan Alppimaisemista.”
Ei ole siis helppoa tällaiselle, joka haluaisi vain hypätä junaan ja miettiä vasta vaunussa, millä pysäkillä jää pois. Stressiä lisää ehkä myös se, etten ole aiemmin junaillut kuin Suomessa ja Ruotsissa. Loppukokemus on hankittu Facebookin keskusteluista. Vaikka olen saanut sieltä ensiarvoisen tärkeää tietoa, välillä mietin, miten ikinä pääsemme takaisin kierrokseltamme. Tosin takarajaa ei ole onneksi kuin sen verran, että kotona on syytä olla ennen loman ja rahojen loppumista.
Vaikka alkuvalmistelut eivät ole olleet niin huolettomia kuin alun perin ajattelin, odotan kuitenkin jo malttamattomana leppoisia junamatkoja ja uusia kokemuksia. En vielä tiedä, kuinka alas etelään päädymme, mutta tavoitteena on päästä maistamaan aitoa ranskalaista patonkia ja nauttimaan Alppimaisemista.
Mutta jos nämä tavoitteet eivät matkalla toteudu, en jää murehtimaan. Lomalla kun saa ja pitää tulla yllätyksiä, eikä kaiken tarvitse olla kiveen hakattua.
Myös arkeeni soisin enemmän loma-asennetta, sillä liian usein havahdun siihen, että elämästä puuttuu rentous. Myös uudet kokemukset loistavat poissaolollaan, kun päivät menevät pitkälti saman kaavan mukaisesti.
Miten siis saada arki tuntumaan lomalta? Ehkä osaan vastata tähän paremmin loman jälkeen, mutta tavoitteeksi voisin ottaa sen, että jättäisin tilaa yllätyksille. Jos kaikki on valmiiksi liian rutiinintäyteistä, väliin ei mahdu enää muuta. Kaurapuuro kun ei vaihdu patongiksi, jollei asialle itse tee mitään.