Okra-maatalousnäyttelyn avannut maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) nosti puheessaan esiin muun muassa huolestuttavan viestin siitä, kuinka rahoittajat eivät näytä uskovan maatalouden kannattavuuteen (LL 2.7.).
Ministeri kertoi yhä useammin saavansa viestiä viljelijöiltä, jotka kehittäisivät, mutta investointi tyssää lainansaantiin. Aloittaville tiloille vieraan pääoman saatavuus voi muodostua jopa toiminnan esteeksi.
Essayahin mukaan tähän on osin syynä kiristynyt pankkisääntely. Samalla suomalainen pankkisektori, joka perinteisesti on tuntenut viljelijän työn ja arjen ja ollut luotettava elinikäinen kumppani, on hänen mielestään hukannut huomattavasti maatalousosaamistaan.
Sääntelyllä on usein ikävä jälkimaku, etenkin jos se hankaloittaa tuottavaa yritystoimintaa, mutta joissain tapauksissa pelisäännöt ovat paikallaan. Suomenkin taloushistoriasta voi lukea, kuinka markkinat ovat hyvä renki, mutta huono isäntä.
Kauas on tultu 1980–1990-lukujen vaihteesta. Tarinat kertovat, kuinka pankit tuolloin suorastaan tyrkyttivät rahaa ihmisille. Kyseinen finanssihurjastelu päättyi tunnetuin seurauksin lamaan.
Maailmanlaajuinen finanssikriisi puolestaan levisi Suomeenkin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Kävi niin kuin niin monta kertaa ennenkin: ensin voittoja yksityistettiin ja myöhemmin kriisin jälkihoidossa tappioita sosialisoitiin veronmaksajien maksettaviksi.