Kaarina
Emilia Voltti
– Joku tuhat vuotta on tähtitieteessä aika lyhyt aika, kun tähden elinkaari kestää miljardeja vuosia. Me nähdään kaikki taivaan kohteet jäljessä. Kun katsotaan taivaalle, katsotaan tavallaan menneisyyteen, tähtitieteen maisteri Ella Toppari pohtii.
Avaruus on niin iso, että kohteista lähtevällä valolla kestää matkustaa meidän silmiin. Viive riippuu siis siitä, kuinka kaukana kohde sijaitsee avaruudessa.
Loimaalaislähtöinen, sittemmin turkulaistunut Toppari esittelee tottuneesti paikkoja Tuorlan observatorion alueella Kaarinassa: Suomen suurimman optisen kaukoputken, radioteleskooppeja, pienemmän kaukoputken, kalliotunnelilaboratorion, peilihiomon, planetaarion ja museon.
Toppari aloitti observatorion Avaruuspuisto Väisälässä pari vuotta sitten, kun hän opiskeli tähtitieteitä Turun yliopistossa. Valmistumisen jälkeen hän vetää edelleen kierroksia ja tähtinäytöksiä puiston vierailijoille. Observatorion perustajan mukaan nimetty tiedepuisto toimi aiemmin Turun yliopiston tutkimusyksikkönä.
Vierailijoita on laidasta laitaan. Tiedekasvatus ja tieteen popularisointi kiehtovat Topparia, ja hän pitää työssä erityisesti siitä, kun voi tuoda kaukaisia asioita lähemmäksi ihmisiä. Hän kertookin runsaasti konkreettisia esimerkkejä ja selittää, miten laitteet toimivat.
Ääretön avaruus voi tuntua monille etäiseltä, mutta täällä mystisyys karisee ja muuttuu eksaktiksi tieteeksi – tähdet eivät tuikikaan, vaan ne näyttävät tuikkivan, koska ilmakehä katsojan ja tähden välissä värisee.
Tähtitiede kuuluu fysikaalisiin tieteisiin, mutta Ella Toppari ei vielä lukiossa kirjoittanut fysiikkaa tai pitkää matikkaa:
– Fysiikalla tai tiedeaineilla ylipäätään voi olla sellainen maine, että ne ovat tosi vaikeita. Jos aihe aidosti kiinnostaa, se riittää pitkälle. Tähtitieteeseenkin on historiallisesti kuulunut pitkälti taivaan ihmettelyä ja ihailua. Kaikki tiede on pohjimmiltaan asioiden ihmettelyä, mikä on tosi inhimillistä.
Omien sanojensa mukaan Toppari lähinnä hengaili lukiossa, koska ei vielä tiennyt, mitä haluaisi tehdä. Hän oli kiinnostunut monista asioista, ja yksi niistä oli hiustenlaitto. Käsitöitä harrastava nuori oli tykännyt kaikenlaisesta näpräämisestä. Hän opiskeli kampaajaksi, mutta alan vaatimus yrittäjyydestä ei kuitenkaan tuntunut omalta, joten hän päätti hakea tähtitieteen opintoihin.
Välivuoden aikana Toppari opiskeli fysiikkaa ja pitkää matikkaa ja vuoden päätteeksi hän kirjoitti ne ja sai näin hakukelpoisuuden fysiikan opintoihin. Hän haki, pääsi ja erikoistui pienelle mutta sitäkin kansainvälisemmälle alalle tähtitieteisiin.
Tähtitieteen opinnoissa Toppari erikoistui avaruusinstrumentaatioon. Tähtitieteessä käytetään paljon erilaisia laitteita, jotka täytyy suunnitella ja koota. Opintojensa loppuvaiheessa Toppari teki samanaikaisesti ja saman rakennuksen eri kerroksissa maisterin tutkielmaa galaksien ytimissä olevista mustista aukoista Finca-tutkimusinstituuttiin ja johti Turun yliopiston avaruustutkimuslaboratoriossa opiskelijaprojektin kokoonpanoa. Projektissa rakennettu mittainstrumentti oli osa Aalto-yliopiston opiskelijasatelliittia.
Vaikka tähtitieteet ovat kiinnostuneita ulkoavaruudesta ulkonäön sijaan, kampaajan ammatissa on kuitenkin myös jotain yhteistä avaruusinstrumentoinnin kanssa:
– Laboratorioissa on ainakin samanlaiset kohdepoistajat, Toppari toteaa mutta lisää sitten, että käsillä tekeminen tietenkin yhdistää myös.
Hän keikkailee edelleen kampaajana, mutta into tekemiseen ulottuu myös moninaisiin vapaa-ajan harrastuksiin. Viime aikoina hän on muun muassa kirjonut ja opetellut tekemään rengashaarniskan. Taiteet ja tieteet kuuluvat Topparin elämään eivätkä sulje toisiaan pois:
– On kiva tehdä uusia juttuja. Teen kaikenlaisia juttuja itse, se on minulle tosi luontevaa. Opettelin joululomalla tekemään muinaista lautanauhaa. Sitten olen käynyt rullaluisteludiskoissa ja korjasin kellon. Maalaan ja piirrän. Tykkään leipoa ja vien kavereille tuliaisiksi kokeellisia leipiä.