Olin kesälomallani kolmen viikon interrail-matkalla poikani kanssa. Matka oli mitä mahtavin ja ensi kesäksi on jo seuraava suunnitteilla. Nimittäin sen verran hyvä maku junamatkailusta jäi.
Matkaan lähtiessä meillä oli molemmilla omat tavoitteemme. Poikani halusi päästä Ranskaan maistamaan aitoa patonkia ja kroisanttia, minä taas kulkemaan junalla halki Sveitsin Alppimaisemien. Molempien haave toteutui. Voin siis siinä mielessä todeta, että matka meni kuin Strömsössä eli täydellisesti.
Todellisuudessa myös mutkia mahtui mukaan, vaikka ei onneksi mitään katastrofaalisia. Kumpikaan ei telonut itseään tai saanut vatsatautia, passit ja luottokortit pysyivät tallessa ja junien vessatkin toimivat moitteetta. Pahin haaveri oli sandaalin remmin kiinnikkeen katkeaminen, ja siihenkin löysin varaosan avaimenperäni renkaasta.
Etukäteen olin varautunut siihen, että etenkin Saksassa junien aikatauluihin ei voi luottaa. Se kävi myös toteen lähes joka vuoron kohdalla, kun junat olivat joko myöhässä tai jättivät tulematta kokonaan. Laiturille jäimme kaksi kertaa, joista toinen kerta meinasi pukata hien pintaan. Olimme silloin jo kotimatkalla, ja aikomuksena oli matkata sinä päivänä Hampurista Kööpenhaminaan ja sieltä paikallisjunalla Malmöhön Ruotsiin.
Aamulla laiturilla seistessämme junaa ei alkanut kuulua, vaikka lähtöhetki läheni. Lopulta viisi minuuttia yli tuli kuulutus, että juna on peruttu. Suustani karkasi siinä vaiheessa perisuomalainen kirosana, sillä olin varannut hotellit ja laivaliput, enkä todellakaan halunnut maksaa niistä enää toista kertaa vain Saksan rautateiden ongelmien vuoksi. Ei auttanut kuin hädissään ruveta etsimään vaihtoehtoista kulkutapaa, sillä sen päivän junat olivat kaikki viimeistä paikkaa myöten täynnä. Lopulta onnistuin saamaan meille varsin hintavat bussiliput, mutta parempi sekin kuin jäädä kokonaan rannalle.
Vaikka matkatahtimme oli mielestäni hyvin maltillinen, interrail-sovelluksen statistiikkaa katsoessa olemme olleet liikkeellä melkein kuin mahtavimmatkin maailmanvalloittajat. Kolmen viikon aikana vierailimme viidessä maassa, matkasimme 21 junassa sekä istuimme junan kyydissä noin 43 tuntia ja 3 800 kilometriä. Lisäksi bussikilometrejä tuli noin 500 ja -tunteja kuusi.
Tuliko aika pitkäksi? Ei kertaakaan, ei edes 13-vuotiaalla. Päiväreppuun pakkasin molemmille kirjoja, pojalle tabletin elokuvien katselemista varten, pelikortteja sekä reilusti eväitä. Lisäksi emme ahnehtineet ylipitkiä siirtymiä, vaan päivämatkat olivat korkeintaan kuuden tunnin luokkaa.
Lähtisinkö heti huomenna uudestaan? Ehdottomasti. Ainoa, joka minua hiukan pidättelee, ovat vähiin käyneet lomapäivät. Mutta onneksi niitä kertyy sentään taas ensi kesäksi.