Loimaa/Haara
Juha Lahti
Kun ajan laajan peltoaukeaman ja mutkittelevan, kapean soratien jälkeen punaisen päärakennuksen ja sitä ympäröivien ulkorakennusten välistä huolellisesti hoidetulle piha-alueelle, aistin tietynlaisen levollisuuden ja oivallan samalla sen, että täällä asuvat ihmiset ovat todellakin juuri siellä, missä he haluavatkin olla. Päärakennuksen ulko-ovella minut toivottaa tervetulleeksi esikoiskirjansa pian julkaiseva Jaana Tapio.
Hetken kuluttua istumme tuvan pöydän ääressä kahvikupposten ääressä ja Jaana Tapio kertoo elämänvaiheistaan.
– Opiskelin aikanaan Tampereella saksan kielen kääntämistä ja tulkkausta, sekä sittemmin myös tiedotusoppia. Minustahan piti tulla saksan kielen kääntäjä, mutta niin ei kuitenkaan käynyt, Tapio muistelee opiskeluaikojaan.
Jaana Tapio on kiertänyt paljon ulkomailla. Lähinnä se on tapahtunut opiskeluihin liittyvinä harjoittelujaksoina Saksaan, Itävaltaan ja myös Englantiin Lontooseen. Vapaaehtoistyö Perussa otti sekin oman aikansa ja toi lisää kokemuksia.
– Tänne Loimaalle muutimme vuonna 2012 vain muutaman kilometrin päähän lapsuudenkodistani, kun esikoinen oli tulossa. Asuimme silloin vielä Helsingissä, mutta olimme suunnitelleet jo jonkin aikaa maalle muuttoa. Olimme vierailleet täällä usein vanhempieni luona ja pidimme paikasta.
Se paikka, jossa he nyt asuvat, omaa myös jäljet lähimenneisyyteen suvussa.
– Tämä talohan on tullut aikanaan isoisälleni maakauppojen yhteydessä. Se oli silloin alussa tyhjillään, kunnes minun vanhempani muuttivat tänne. He alkoivatkin osaltaan kunnostaa taloa ja tekivät paljon sellaisia ”pelastavia” korjaustoimenpiteitä. Me olemme sitten tänne muutettuamme taas tehneet omien tarpeidemme mukaisesti remontteja. Oikeastaan olohuone on enää remontoimatta.
Muutto pääkaupungin vilinästä maaseudun rauhaan Loimaalle on ollut inspiroivana tekijänä Jaana Tapion heinäkuun puolivälissä julkaistavalle esikoisromaanille Näin on hyvä.
– Ajatus kirjan kirjoittamiseen sai alkunsa muutosta tänne. Vaikka tarina kirjassa onkin fiktiivinen, niin olen käyttänyt siinä myös omia kokemuksiani. Remontin tekeminen on siinä yhtenä osana, mutta ei ole kuitenkaan tarinan ydin.
Kirjan päähenkilö on 35-vuotias nainen, joka saa tiedon siitä, että on perinyt talon. Hänen ajatuksenaan on olla talossa vain hetken, mutta hän alkaa ajatella asioita uudelleen kaupunkilaisuuden ja maaseutuasumisen näkökohdista.
– Päähenkilön isotäti on se henkilö, joka perinnön jätti ja jonka menneisyyttä ja tekemisiään tämä päähenkilö alkaa tutkia. Romanssin kaarikin tarinassa löytyy, eli rakenteeltaan kirja on rakkausromaani. Mutta se kaikki limittyy kuitenkin siihen, että päähenkilö etsii itseään ja sitä, kenen kanssa hän oikeasti on omimmillaan.
Romaanin kirjoittaminen on iso työ. Jaana Tapio on käyttänyt esikoisromaaniinsa paljon aikaa.
– Kirjoitusprosessia on aika vaikea määritellä, koska taukojakin oli matkan varrella paljon. Mutta useampi vuosi siinä vierähti. Tarinakin vähän muuttui kirjoittamisen aikana. Ja kyllähän kustantajallakin oli siihen sanansa sanottavana.
Jotta kirjoitettu tarina saadaan julkaistavan kirjan muotoon, pitää sille löytää kustantaja.
– Vuosi sitten keväällä lähetin käsikirjoituksen kaikille kustantajille, joiden arvelin olevan siitä kiinnostunut. Viime vuoden elokuussa Kustantamo S&S otti sen omakseen. Sitä kautta sieltä tuli kustannustoimittaja mukaan, ja asia alkoi edetä.
Kirjoittaminen on ollut Jaana Tapiolle eräänlainen hyvän mielen projekti.
– Elämme juuri nyt melko ahdistavassa maailmassa. Ihmisen on hyvä päästä rentoutumaan vaikkapa juuri lukemisen pariin.
Jaana Tapio on myös ansioitunut lehtikirjoitusten ja asiakastarpeiden mukaisesti toteutettujen tekstien tekijä. Valokuvauskin on hyvin hallussa, ja sitä hän toteuttaa kirjoitusten oheen aina tarvittaessa. Maalle muuttaminen on myös muokannut Tapion mahdollisuuksia toteuttaa joitakin sellaisia asioita, joita ei kaupungissa voi tehdä.
– Maalla on jotenkin enemmän tilaa tehdä asioita. Puutarhan hoitaminen on esimerkiksi yksi intohimoistani, ja sieltä löytyy aina paljon puuhaa. Mutta olen myös ymmärtänyt sen, että se ei saa olla pakonomaista puurtamista. Uupua ei saa, vaan siihen pitää löytyä ilo. Teen sen, mikä hyvältä tuntuu. Neulomista harrastan myös päivittäin, ja minulta valmistuu ihan jokapäiväiseen käyttöön soveltuvia vaatteita ja asusteita.
Jaana Tapion esikoisromaani ”Näin on hyvä” julkaistaan 17.7. Kaikille avoin esikoisromaanin julkistamistilaisuus Loimaan Taidetalossa 16.8.