Marjatta Tuomisto aloitti eräänä iltana keväällä lehtokotiloiden keräämisen pihaltaan. Kun niitä oli jo hieman koossa, hän päätti laskea, miten monta kotiloa onnistuu keräämään.
– Pääsin 700:ään kappaleeseen, mutta sitten menin laskuissa sekaisin, upeasta pihastaan tunnettu puutarhaharrastaja nauraa.
Hän päätti jatkaa keräämistä ja punnita kotilot.
– Puolitoista kiloa, Marjatta Tuomisto kertoo illan saaliinsa painoksi.
Melkoinen määrä kotiloita, sillä isokaan yksilö ei paina kuin muutamia grammoja.
Enää Marjatta Tuomisto ei kotiloita kerää.
– Jos keräisin, en ehtisi tehdä puutarhassa mitään muuta, hän toteaa ja pohtii, ettei niistä päästä, ellei luonto jotenkin tule avuksi.
Raks, raks kuuluukin siellä täällä jalan alta, kun Tuomistojen pihalla kävelee. Kotiloja piileskelee myös nurmikon suojissa ja joku yksilö jää välttämättä askelten alle.
– Ei sata riitä, kun niitä lenkillä tässä mäellä sotkee.
Tyystin hän ei ole kuitenkaan luovuttanut niiden suhteen, sillä kaikenlaisia konsteja kasvien suojelemiseksi on Tuomistoilla kokeiltu.
Kahvinporoja on esimerkiksi levitetty kasvien ympärille.
Toimiko se?
– No ei oikein tiedä, kun emme pysty juomaan niin paljon kahvia, että poroja tulisi riittävästi, hän virnistää ja toteaa, ettei heillä huomattu ryhtyä varautumaan porojen menekkiin tarpeeksi ajoissa.
Parhaillaan on kokeilussa munankuorisilppu maassa samettiruusujen ympärillä, sillä joidenkin tietojen mukaan lehtokotilot eivät tykkää kulkea terävien ainesten yli.
Siinä taitaa vaan olla sama ongelma kuin kahvinporoissakin – suojaavan aineksen määrä ei ehkä tule riittämään, sillä eihän kananmuniakaan pysty määrättömästi syömään.
Ainakin yhdet pihan daaliat tulevat olemaan kotiloilta suojassa, sillä ne kasvavat kukkamaan keskellä olevassa vesisaavissa omassa ruukussaan kuin saarella.
– Siellä ovat suojassa, Marjatta Tuomisto sanoo päättäväisesti, mutta äkkää päälle, että ovat, elleivät kotilot opi tänä kesänä yhtäkkiä vielä uimaankin!
– Pitää tietenkin katsoa, ettei niitä myöskään tipu viereisten kasvien lehdiltä daalioihin.
Lehtokotiloita on ollut Kuninkaisissa sijaitsevalla pihalla joitakin vuosia, mutta tämä kesä tuntuu Marjatta Tuomistosta niiden ”supervuodelta” – niin paljon niitä on.
– Ne alkoivat levitä aikoinaan tuolta pöheikön puolelta, hän osoittaa talon pihan takakulmaa ja sen nokkosia.
Takapihalla ne muutama vuosi sitten jo rouskuttivat monivuotisen nauhuksen niin tyynni, että se ei ole sen koommin noussut.
Eivätkä pihan nauhukset nytkään kovin iloisilta näytä. Kotilot ovat rouskuttaneet niiden lehdet pitsiliinamaisiksi, ja osassa niistä on hädin tuskin lehtiruodit enää jäljellä.
Niin ja samettiruusut. Nekin ovat kaikki menneet parempiin suihin ja tällä hetkellä pihan ainoat yksilöt komeilevat juuri sen kananmunankuorisilpun keskellä. Ukkolaukoista sensijaan ei jäänyt kotiloiden jäljiltä edes sen vertaa lehtiä, että niitä voisi kuorilla suojella.
Kuunliljat ovat myös kotiloiden suosikkeja ja eniten kotilot tuntuvat viihtyvän pihassa alueilla, jossa on kosteaa ja reheviä kasvustoja riittää syötäväksi.
Komeista ja paksuista lehdistään tunnetun vuorenkilven kasvustot ovat esimerkiksi aurinkoisemmassa ja puiden kuivaamassa pihan kohdassa lähes reiättömiä, mutta näyttävät lävistyksineen kuin eri kasvilta varjoisammassa kohtaa pihaa.
Aurinkoisena iltapäivänä kotiloita ei juuri näe, paitsi kun kurkkaa kotilojen suosikkikasvien lehtihankoihin ja lehtien alle – siellähän niitä kellii ja killuu!
– Maksaruohoja ja töyhtö- ja jaloangervoja ne eivät ole vielä oppineet syömään, Marjatta Tuomisto sanoo, kun kierrämme kukkamaita.
Ja korostaa sanaa vielä.
Talven ja kevään säät räjäyttivät kannan kasvuun
Loimaa
Kati Uusitalo
– Leuto talvi ja kostea ja lämmin kevät, luontoasiantuntija Erkki Kallio listaa syyt lehtokotilojen runsastuneisiin esiintymiin seudulla.
Muuallakin kuin Kojonkulman Kuninkaisissa on huomattu tämän kesän olevan kotilojen supervuosi ja niitä on nyt sellaisillakin paikoilla, missä niitä ei ole ennen ollut juurikaan.
Varsinaista haittaa tai vaaraa kotiloista ei ole, vaikka ne saattavatkin ärsyttää puutarhoilleen ja pihoilleen omistautuneita harrastajia.
– Ne toki mutustelevat kasveja, mutta toisaalta linnut syövät lehtokotiloita. Varislinnut ainakin ja monet vähän pienemmätkin linnut, rastaat esimerkiksi.
– Vaaraa en kotiloissa näe, mutta ei sekään nyt väärin ole, että pihoissaan niitä jotkut litsailevat.
Hän pohtii lehtokotiloiden lisääntymisen ehkäisemisen keinojen olevan vähän kaksipiippuinen juttu: jos hävittää niille suotuisat elinympäristöt eli pitää ruohon mahdollisimman matalana ja muutkin kasvustot niukkoina, tekee karhunpalveluksen kaikille ravintoa ja suojaa tarvitseville eliöille ja kasveille.