– Kun Suomessa on 1,1 miljoonaa omakotitaloa ja kesämökkejäkin on puoli miljoonaa, niin kyllä siinä on pihoja, millä sekä ympäristön että oman hyvinvoinnin tekoja voidaan tehdä, Maria Salola Puutarhaliitosta summaa.
Hän muistuttaa myös, että esimerkiksi kaupungeissa yksityisten pihojen osuus on merkittävä julkiseen viheralueeseen verrattuna.
– Sillä on väliä, mitä niillä pihoilla tehdään, hän kannustaa ympäristö- ja hyvinvointitekoihin ja nimittää puutarhaharrastajia hyvinvoinnin kasvattajiksi.
– Ympäristön tila heikkenee valitettavasti ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen vuoksi. Kun toinen pahenee, niin toinen pahenee samalla.
Heikkeneminen vaikuttaa ihmisten terveyteen ja lähiympäristöjemme hyvinvointiin ja jopa uhkaa elämän jatkumista joidenkin lajien kohdalla, Maria Salola toteaa.
– Tämä on kansainvälisten järjestöjen asia, valtioiden asia, kaupunkien ja kuntien asia, erilaisten organisaatioiden ja yritysten asia, mutta kyllä se myös yksittäisten ihmisten asia on.
Hänen mukaansa meidän pitäisi joka päivä miettiä sitä, miten voimme elää kestävämmin ja enemmän sopusoinnussa luonnon kanssa.
– Koen, että se on jokaisen ihmisen velvollisuus, koska luonnosta aika paljon olemme saaneet.
Puutarhan harrastamisella voi vaikuttaa.
– Se on tosi konkreettista tekemistä ihan oikeaan suuntaan.
Hän tietää, että teemat herättävät kaikenlaisia tunteita ja mielipiteitä ja jotkut tutkimuksetkin ovat keskenään vähän ristiriitaisia – mutta tärkeämpää kuin tuoda esille sitä, mitä on tehty väärin, on hänen mielestään juuri korostaa sitä hyvää, mitä voidaan yhdessä tehdä.
– Kun puuhaa omalla pihalla, teot saattavat hyvistä aikeista huolimatta tuntua jotenkin pieniltä ja merkityksettömiltä verrattuna suuriin ympäristöhaasteisiin, joiden edessä olemme.
Silloin kannattaa Maria Saloilan mukaan muistaa joukkovoima.
– Meitä puutarhan harrastajia on niin valtavasti, että meidän tekemisillä on väistämättäkin väliä.
Ja on yksittäisen harrastajan tekemisillä muutenkin väliä. Pihoilla ja puutarhoissa kasvatetaan myös harrastajan omaa hyvinvointia.
– Luontaisissa ympäristöissä oleskelu jo hyvin lyhyessäkin ajassa laskee stressin kokemusta ja alentaa verenpainetta ihan tutkitustikin. Nyt kun vietetään aikaa näyttöjen ääressä, niin luontaisissa ympäristöissä tarkkaavaisuus elpyy. Se tekee tosi hyvää monella tavalla, sekä silmille että mielelle.
Hän muistuttaa, että luonnossa, varsinkin kun ollaan maaperän kanssa tekemisissä, altistuu erilaisille hyville mikrobeille, mitkä erityisesti suoliston kautta vaikuttavat myös mielen hyvinvointiin.
Treenistäkin puutarha käy.
– Jos pihaa on joskus rakentanut, niin tietää, että siinä hiki virtaa ja kaloreita kuluu.
Yhdistysihmisenä hän haluaa korostaa myös puutarhaharrastuksen yhteisöllisyyttä.
– Vaikka minulla alan koulutus onkin ja kollegoilta olen saanut tietoa, niin harrastajilta olen jopa saanut vielä syvällisempää ja parempaa oppia kuin mitä koulussa pystytään opinto-ohjelman puitteissa tarjoamaan.
Harrastaessa pääsee tapaamaan ihmisiä, jotka ovat jo ehkä vuosikymmeniä panostaneet johonkin asiaan omalla pihallaan.
– Heiltä saa oppia ja siitä inspiraatiota.
Enemmän tätä…
– Maaperään ja kasvillisuuteen panostamalla saadaan kaikkein suurimmat hyödyt. Ne ovat merien ohella suurimmat hiilensitojat, Maria Salola sanoo.
Tavoittele pihaasi kerroksellisuutta – niin kasvit luonnossakin kasvavat. Puilla on suuri merkitys ympäristölle monimuotoisuuden kannalta.
– Esimerkiksi haapa on yksi meidän avainlajeista. On tutkittu, että haavan koko elinkaaren aikana se on koti tai kumppani jopa tuhannelle toiselle lajille. Samanlainen avainlaji on tammi.
Hän suosittelee lisäämään pihaan pienempiä puita, erikokoisia pensaita, erilaisia perennoja, köynnöksiä ja maanpeitekasveja unohtamatta.
– Kun alueella kasvaa erikokoisia kasveja, saadaan kerroksellisuutta myös juuristoon, mikä on maaperän hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Kun juuristot jatkuvasti uusiutuvat maassa, niin maaperässä on jatkuvasti eloperäistä ainesta, jota eliöt siellä tarvitsevat.
Hyvä maaperä näkyy kasvien parempana kasvuna ja toisaalta myös parempana veden imeytymiskykynä.
Kerroksellisuutta tulisi siis yrittää rakentaa sekä maan päälle että alle.
– Uutta istutusaluetta tehdeassä kannattaa miettiä, mihin kohtaan kasvijuuret menevät.
Kerroksellisuudella on vaikutusta hiilensidontaan ja luonnon monimuotoisuuteen, mutta siitä voi olla hyötyä myös rankkasateissa, joiden ennustetaan tulevaisuudessa lisääntyvän.
– Kerroksellisen kasvillisuuden suuri lehtivolyymi viivyttää vettä hetken kasvissa ja kaikki vesi ei ole kerralla maassa.
Kasvit vaimentavat myös melua ja sitovat pölyä ja saasteita.
– Oikea kasvi kannattaa aina laittaa oikeaan paikkaan, sillä sopivissa valo- tai kosteusolosuhteissa tai maaperän kannalta oikeanlaisessa paikassa, ne tarvitsevat paljon vähemmän hoitoa. Valitaan sellaisia kasveja, millä olisi mahdollisuuksia pihalla viihtyä, hän sanoo ja suosittelee suomalaisia taimia ja suomalaisia siemeniä.
Jos perinneperennat tai kotimaiset lajikkeet eivät inspiroi, niin kokeilut ovat toki sallittuja – kunhan piha on kokonaisuutena ympäristöystävällinen, kestävästi rakennettu ja ylläpidetty.
Hän muistuttaa, että luonnossa ei synny mitään jätettä.
– Kaikki materiaali, mitä luonnossa on, kiertää uudelleen käytettäväksi. Tämän tyyppistä ajatusmallia olisi tosi hyvä omallakin pihalla omaksua.
Ylimääräinen kasvimateriaali tulisi nähdä ennemminkin hyödyllisenä resurssina: esimerkiksi kompostoimalla sen saa multaa.
– Risuja ei kannattaisi ajaa kaatopaikalle, vaan esimerkiksi hakettaa katteeksi.
Vain oma mielikuvitus on rajana, miten monella tavalla voi vaikka entisiä keittiövälineitä käyttää puutarhassa.
– Kukkarokin kiittää, kun käyttää vanhaa edelleen.
Esimerkiksi munakennoon voi keväällä laittaa taimia tulemaan ja risut voi kerätä aidaksi, joka toimii samalla hyönteishotellina.
.. .ja vähemmän tätä
Älä tuhlaa, vettä äläkä mitään muutakaan.
– Kun Suomessa on paljon vettä ja ihan alvariinsa sitä tuolta taivaasta meidän niskaan myös tulee, niin saattaa unohtua, että veden käyttöön pitäisi suhtautua vastuullisesti.
Hanavesi on valmistettu tuote, johon on käytetty erilaisia resursseja, esimerkiksi erilaisia infraratkaisuja, kemikaaleja putsaamiseen ja energiaakin on tarvittu.
Siis, kerää sadevettä ja mieti, miten ohjaat vettä pihallasi, Maria Salola kehottaa.
– Naapurin pihalle vesiä ei kyllä saisi ohjailla, eikä niitä kyllä kannata viemäriverkostoon kääntää. Erilaisilla kasvillisuus- ja pinnanmuotoratkaisuilla sadevettä pystytään viivyttämään ja imeyttämään pihalla ja vesi jää omien kasvien käyttöön.
Työkaluja tulisi ostaa vain tarpeeseen ja mieluummin laadukkaita.
– Kun huoltaa työkaluja ja säilyttää niitä oikein esimerkiksi talven ajan, niin se lisää niiden käyttöikää, hän sanoo ja muistuttaa, että harvemmin tarvittavia työkaluja, kuten oksasilppureita voi myös lainata tai vuokrata.
Lannoitteissa, kasvualustoissa ja esimerkiksi katekankaissa hän kehottaa tutustumaan niiden tuotesisältöön, ettei tule levitettyä vaikkapa mikromuovia pihaan.
Vaikeinta saattaa olla omien asenteiden muuttaminen.
– Olisi hyvä aina silloin tällöin tarkastella omia toimintatapoja. Olen itse esimerkiksi intohimoinen kitkijä ja nuorena opin, että perennapenkkiin jätetään istutetut taimet ja muualta otetaan rikkaruohot pois niin, että jää vain mustaa multaa ja tulee siistiä ja hienoa.
Nyt hän tietää, että se ei ole välttämättä ollenkaan paras tapa.
– Rikkakasvithan oikeastaan ovat vain ihan tavallisia kasveja, mitkä vaan kasvavat väärässä paikassa. Joidenkin kannattaisi siellä vaan antaa olla.
Paljas maa tuhlaa kosteutta eikä sido myöskään hiiltä.
– Riippuen vähän rikkakasvista, niin niitä voisi vaikka jättää näivettymään siihen mullan pintaan ja säilyttämään kosteutta ja säilyttämään sitä hiilensidontaa.
Kun pyritään lisäämään luonnon monimuotoisuutta, pihaan halutaan mahdollisimman paljon lisää lajeja.
– Kaikki eivät ole välttämättä yhtä toivottuja vieraita, hän virnistää ja kertoo, miten melkein joka vuosi joku ehtii ennen häntä hänen kasvattamiaan kaaleja syömään.
– Koitan vähän itseäni siedättää ja ajatella, että onpas mukavaa, että hekin tästä nyt herkkua saa ja että hekin kuuluvat tähän ekosysteemiin, mutta eihän se aina niin miellyttävää ole, että joku siellä sitä itselle tarkoitettua satoa rouskuttelee.
Jos torjuntatoimenpiteisiin ryhtyy, niin mahdollisimman luonnonmukaisin keinoin.
– Ei missään tapauksessa kannata mitään myrkkyjä pihalle levittää ja pitää huolehtia myös siitä, että omalta pihalta ei pääse luontoon leviämään haitallisia vieraslajeja, jotka ovat riski Suomen omalle luonnolle.
