Alkuviikosta päätin ottaa töiden jälkeen rennosti ja ripustin riippumaton pihapuiden väliin. Keväällä suunnittelin vielä tekeväni niin ainakin joka viikko, mutta niin vain sateinen ja viileä keli ja sittemmin kamala kiire ovat laittaneet kapuloita rattaisiin ja suunnitelmat uusiksi.
Meillä ei ole kotona terassia eikä terassikalusteita, ja siksi retkeilymallin riippumatto saa toimittaa lukupaikan virkaa silloin, kun haluan nauttia hyvästä kirjasta ulkoilmassa. Ja oikein hyvin toimittaakin, sillä näppärien kiinnitysköysien vuoksi riippumaton saa nopeasti paikalleen ja sateen sattuessa myös pois. Hyvä paikka puiden katveessa suojaa suoralta auringonpaisteelta, ja mukana tuleva hyttysverkko pitää huolen siitä, etteivät ötökät tule iholle.
Toisin on kuitenkin linnunpoikasten laita, kuten sain maanantaina huomata. Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin olisi varmaan lentänyt säikähdyksestä jorpakkoon, jollei hyttysverkko olisi ollut edessä, kun räkätinpoikanen tipahti yläilmoista suoraan naamalleni.
Olin kyllä yläkerran ikkunasta aiemmin huomannut, että linnut pitivät pesää pihavaahteran yläoksilla, mutta en arvannut, että ne opettaisivat poikasiaan lentämään ihan tähän tyyliin. Linnunpoikanen jäi tasapainottelemaan hyttysverkkoa kannattelevan narun päälle pitkäksi aikaa, kun itse suojaudun klassikkoteoksen alle turvaan.
Hetken päästä sisarustaan selvästi etevämpi siivekäs lennähti sujuvasti riippumaton jalkopäähän saman narun päälle. Sisarusparven äiti- tai isälintu lenteli riippumaton ympärillä ja laskeutui aina välillä puiden oksille.
Näky oli varmasti ulkoapäin katsottuna koominen: tippuva linnunpoikanen, kiljuva ja hytkyvä riippumatto, joka heiluu kohtauksen jälkeen hiljaa paikallaan. Kun toivuin pahimmasta säikähdyksestä, tein kuten kuka tahansa muukin älypuhelinsukupolven edustaja: tallensin tilanteen videolle ja lähetin sen perheenjäsenilleni. Kuka muka muuten uskoisi, että tarina on tosi.
Linnunpoikaset jaksoivat paikoillaan yllättävän pitkään, vaikka tasapainoilu langalla olikin horjuvaa. Ehdin lähettää nopeasti vastanneelle siskolleni useammankin videon ennen kuin siivekkäät pyrähtivät muualle, toinen edelleen hieman kömpelömmin kuin toinen.
Olo oli kieltämättä hieman pöllämystynyt, mutta samalla kokemus oli hauska. Harvoin sitä pääsee ihan noin läheltä seuraamaan luonnonvaraisten eläinten puuhastelua.
Mieleen tulivat WWF:n ylläpitämät luontolivet, joista kuuluisin lienee suosittu Norppalive. Tällä hetkellä seurannassa ovat yhdistyksen sivujen mukaan sääksi ja mäyrä.
Valtakunnallisista lähetyksistä poiketen räkättirastasliveä ei tosin tarvinnut katsoa ruudulta, kunhan ensin jaksoi lukea tunnin hiljaa riippumatossa.
Oona Tepponen