Niin siinä taas kävi, käärme luikerteli uneeni. Kun näen unessa käärmeen, on aika pysähtyä ja miettiä: jokin on hullusti.
Kevät oli elämässäni täynnä suuria muutoksia. Vaikka ne olivat pääasiassa positiivisia, muutoksia kuitenkin, ja kuten tiedämme, myös positiiviset asiat voivat aiheuttaa kovaa stressiä. Oli totuteltava uuteen elämään.
Sitten uneen ilmestyi kyy. Se asusteli minun ja entisen puolisoni kodissa. Usein se oli piilossa mutta välillä tuli esiin, sitä piti väistellä. Lopulta annoin puolisolle kirveen ja pyysin: Hakkaa siltä pää irti, minä en pysty.
No, lopulta pystyin.
Toisessa unessa läheiseni oli muuttunut käärmeeksi. Hän oli ihmisen hahmossa mutta unessa tiesin, että hän on käärme. Yritin unessa opetella totuttelemaan siihen, että vaikka hän on käärme, hän ei tee minulle pahaa.
Unet olivat täynnä valtavaa symboliikkaa. Uskoi unien symboliikkaan tai ei, yksi on varmaa: aina, kun näen painajaisen käärmeestä, jokin minussa yrittää viestittää, että elämässä on jotain pielessä, jotain käsiteltävää. Pelkään käärmeitä kuollakseni. Painajaisia on kaikilla eivätkä ne ole vaarallisia, mutta minulle ne ovat hälytysmerkki. Nyt pysähdyt, hidastat, mietit. Puhut jonkun kanssa, tai edes itsesi.
Paitsi että painajaiset ovat vihje, että elämässä on nyt paljon stressiä ja jotain käsiteltävää, ne voivat psykoanalyytikkojen mukaan olla myös mielen keino työstää vaikeita asioita. Unessa aivot uudelleenkäsittelevät tunnepitoisia muistoja ja myös yhdistävät muistoja osaksi ihmisen elämänkokonaisuutta. (Tosin joskus tämä prosessi menee pieleen ja painajaiset vain ylläpitävät traumaattista kokemusta.) Hyvin tyypillinen painajainen on myös, että ihminen nukkuu pommiin, myöhästyy bussista ja töistä ja niin edelleen. Tällöin voi olla kyse siitä, että tuleva jännittää ja ihmisen mieli valmistautuu siihen etukäteen.
Mitä tulee traumaattisiin muistoihin tai ihan vain arkipäivän ikäviin kokemuksiin, on selvää, että nämä asiat täytyy työstää tavalla tai toisella, muuten ne tulevat pintaan toisaalla. Painajaisten näkemisen lisäksi on tyypillistä, että kuormittuneen ihmisen keho alkaa reistailla eikä lääkärissä syytä löydy. Onkin umpisurkea neuvo käskeä ihmistä olemaan murehtimatta – murehtiminen on inhimillistä, ja on syytä katsoa, mitä murehtimisen takana on. Toinen huono neuvo on käskeä vaan unohtamaan menneet ja siirtymään eteenpäin. Menneitä voi lakata ajattelemasta, mutta jossain ne vaikuttavat kuitenkin. Mielen huoneen pimeitä nurkkia ei ehkä koskaan voi poistaa, mutta ne on silti syytä tuntea. Katkera märehtiminen on asia erikseen.
Parhaita keinoja purkaa mielen solmuja on puhua jonkun kanssa. Kertoessaan kokemuksesta toiselle ihminen tulee kertoneeksi myös itselleen, kun hänen täytyy löytää sanat kokemalleen. Käärme osaa luikerrella uneeni, mutta ehkä se luikertelee ajan mittaan myös pois.
Mira Kreivilä