LOIMAA/MELLILÄ Heinätyöt 30 asteen helteellä eivät olleet herkkua 60 vuotta sittenkään. Arvo Saario muistelee heinätöitä 1960-luvun puolivälin tienoilla, kun lämpömittarin lukemat alkoivat koetella riskeimpiäkin työmiehiä.
– Tehtiin Koskella heinätöitä ja silloin oli samanlainen helle, kuin nyt on ollut. Pitkäsen Teuvo oli toista päivää rautakangen kanssa hakkaamassa reikiä seipäille. Vaikka Teuvo olikin riski mies, niin kamala hikihän siinä hommassa tuli, Saario muistelee.
Rautakangen kanssa heilunut Pitkänen oli tokaissut, että jos saisi Vakioveikkauksesta päävoiton, niin ostaisi jokaiselle melliläläiselle seiväskairan.
– Heinätöiden jälkeen ajettiin seppä Veikko Kankaanpään pajan ohi ja siellä pihalla nähtiin seiväskaira tehtynä. Sellainen sitten tilattiin.
Kankaanpää kertoo valmistaneensa ensimmäiset seiväskairat 1960-luvun alkupuolella ja vaikkei Pitkäselle Vakion pääpottia tainnut osuakaan, niin pian rautakankimiesten hikeä säästäviä kairoja alkoi löytymään jokaisesta lähialueen talosta.
Vaikkei kyseisiä seiväskairoja välttämättä Rompepäiviltä löydykään, sopii innovaatio mainiosti tapahtuman henkeen. Kairassa käytettiin Moskvitšin perää, ja Mossen osiin saattaa hyvinkin Rompepäivillä törmätä.
– Niitä oli helpoiten saatavilla. Myöhemmin tein kairoja myös Popedan, Skodan ja Fordin perää käyttäen, kun Mosseja ei ollut hajotettu tarpeeksi, Kankaanpää kertoo.
Sana seiväskairasta kiersi nopeasti ja niitä myytiin jopa Pohjanmaalle asti. Kankaanpään mukaan alkukesät olivat vuosien ajan yhtä kairojen valmistamista, sillä juhannukseksi tuotteiden piti olla valmiita myyntiin.
– Kaikki myytiin mitä saatiin tehtyä. Yhtään ei jäänyt nurkkiin pyörimään. Lottovoittoa ei varmaankaan tarvittu, vaan kyllä tuollainen kaira lähes jokaisessa lähiseudun talossa oli.
1960–1970 -luvuilla tehdasvalmisteisia kairoja ei vielä ollut saatavilla, tai ainakaan ne eivät ominaisuuksiltaan vetäneet vertoja Kankaanpään valmistamille tuotteille. Seppä valmisti tuotteet mittatilaustyönä käytetyn traktorin mukaan, sillä säädettävä nivelakseli oli vielä tuntematon käsite.
– Nivelakselit haettiin Helsingistä suoraan maahantuojalta. Jo siihen aikaan oli maalaiselle aikamoinen seikkailu ajaa autolla Helsingin keskustassa – aivan sama mihin auton pisti parkkiin, niin heti joku tuli sanomaan, että ”älä siihen parkkeeraa, tulee sakko”.
– Nivelakseli on itse asiassa muutenkin aika nuori keksintö. Tai sitten me olemme vähän helvetin vanhoja, Kankaanpää nauraa.
Käsityönä valmistettujen seiväskairojen yläosassa oli teline seipäitä varten, joten seipäät kulkivat kätevästi mukana heinäpellolla. Paalauskoneiden yleistyttyä kairoilla riitti yhtä tekemistä, sillä eläinten aitauksia tarvittiin lähes jokaisessa talossa.
– Siihen aikaan kaikilla oli vielä lehmiä tai muita eläimiä. Eikä nykyaikaisista jalalla painettavista tolpista ollut vielä tietoakaan, Saario toteaa.