Irlanti/Athlone, Loimaa
Viime syksynä Jan Sivén poti tyhjyyttä. Arkea pyörittivät työ K-Marketissa ja pitkäaikainen kitaransoittoharrastus, mutta jotain uupui ja kotipaikka Loimaakin tuntui liian tutulta.
Mieleen hiipivät varhaisnuoruuden mielikuvat Irlannista, jonne muuttaminen oli oikeastaan aina ollut unelma. Myös tyttöystävä innostui ajatuksesta, joten pariskunta hoiti viralliset valmistelut nopeasti. Tammikuussa he saapuivat Athloneen, Irlannin keskiosaan.
– Ajattelin, että mitä ihmettä, olenhan jo 30 vuotta, ja vielä olisi edessä paljon nähtävää ja koettavaa, joten ei muuta kuin matkalipun hankintaan ja toivomaan, että kaikki loksahtaa paikalleen, Sivén sanoo.
ONNEKSI INTOA riitti, sillä aluksi riitti myös vastoinkäymisiä. Hirmumyrsky Éowyn iski Irlantiin voimalla lähes heti, kun Sivén oli päässyt maahan. Ennätyksiä rikkonut myrsky sai tuulen puhaltamaan yli 50 metriä sekunnissa, katkoi vedenjakelun ja sulki koulut, sähköt menivät jopa miljoonalta taloudelta.
– Tuhot olivat silminnähtävät. Ruokakaupoista ja asunnoista lähti kattoja irti ja isoja puita kaatui monin paikoin. En ole kokenut noin kovaa myrskyä Suomessa ikinä.
Ikävänä yllätyksenä tuli myös se, kuinka vaikeaa oli löytää vuokralle huonetta, Irlannissa kun Sivénin mukaan suuri osa vuokranantajista välittää asuntoja vain yksittäisille ihmisille eikä pariskunnille. Yksiön tai kaksion hankkiminen taas olisi ollut liian kallista.
– Hinnat lähtevät siitä 900–1 500 eurosta kuukaudessa, johon tulevat päälle vielä lämmitys, jätehuolto, sähkö ja muut kulut.
Lisäksi maassa vaadittavan Personal Public Service (PPS) -numeron saaminen osoittautui ennakoitua hankalammaksi. Suomalaista sosiaaliturvatunnusta vastaavaa PPS-numeroa tarvitaan esimerkiksi Irlannin sosiaalietuuksiin, julkisiin palveluihin ja muihin tietoihin, kuten pankkitilin avaamiseen ja vuokrasopimussuhteen rekisteröintiin.
– PPS:n vaatimuksena oli todistus henkilöllisyydestä ja töissä tai koulussa olemisesta sekä asuinpaikasta eli esimerkiksi kotitalouden lasku, jossa on vuokranantajan tiedot. Ei siis ollut kovin helppoa, sillä todellisuudessa olisin tarvinnut PPS-numeron, että saan töitä tai asunnon, ja toisaalta en voinut saada PPS-numeroa ilman niitä. Aikamoinen noidankehä.
Sivén löysi kuitenkin kärsivällisen, auttavan ja joustavan vuokranantajan.
– Yrittämällä ja antamalla kaikkensa asiat kyllä järjestyvät lopulta. Tällä hetkellä olemme vuokralla solutyyppisessä asuinratkaisussa, jossa meillä on yksi huone ja yhteisessä käytössä vessa, suihku ja keittiö. Hintaa tällekin ratkaisulle tuli 375 euroa per henkilö eli kuukaudessa yli 750 euroa. Lisäksi löysin vähän reilussa viikossa töitä paikallisesta gastropubista, jossa työskentelen keittiön puolella.
ALKUVAIKEUKSIEN jälkeen Sivén kokee arjen rullaavan varsin jouhevasti. Hän kuvailee paikallista elämänmenoa rennoksi, mikä näkyy esimerkiksi siinä, etteivät pubeissa ole hinnat näkyvillä eivätkä ne juuri tunnu asiakkaita kiinnostavankaan.
– Ihmisillä ei ole sellaista järjetöntä ja päätöntä kiirettä, ja he ovat lämminsydämisiä ja avoimia, mutta se vaatii vastavuoroisuutta. Lisäksi sopeutumista on helpottanut se, että minulla on entuudestaan täällä tuttuja ja nyt niitä on löytynyt lisääkin. Joka paikassa tuntuu myös olevan jotain tapahtumaa ja tekemistä, ja nähtävää riittäisi varmasti vuosisadoiksi.
Sen sijaan kummastelua on herättänyt jätehuolto, jota Sivénin mukaan hoidetaan melkoisen välinpitämättömästi.
– En ole vieläkään tajunnut, miten se täällä oikein toimii, mutta kyllä astiat joskus tyhjennetään. Pullonpalautusautomaatit ovat harvassa, eivätkä ne ota lasipulloja vastaan ollenkaan. Muutenkin palautusjärjestelmä on ilmeisesti tullut tänne vasta muutamia vuosia sitten.
TULEVASTA Sivén odottaa paljon. Toiveissa on tutkia lähiympäristöä, perehtyä maan tapoihin ja menneisyyteen ja asettua. Jo kotipaikka Athlone on tunnettu keskiaikaisista kirkoista, linnoista ja viikinkitaruista.
– Suunnitelmiin kuuluu hommata oma pieni tila, sinne lampaita ja muita elukoita ja nähdä saaren historiaa. Suomeen en ajatellut muuttaa enää ikinä, mutta käymään tulen aika ajoin. Terveisinä sateiselta saarelta kertoisinkin, että jos ikinä tulette Irlantiin, älkää jääkö Dubliniin, sillä täällä on monia kauniimpiakin paikkoja muutaman tunnin sisällä Dublinista.