YPÄJÄ Metallinetsintä on koukuttava harrastus. Se tuli selväksi etsiessämme Ypäjän metsissä aarteita Pekka Fabritiuksen kanssa. Ypäjäläisellä Fabritiuksella on aiheesta kokemusta pitkälti toistakymmentä vuotta. Vuonna 2013 alkanut harrastus on vienyt niin sanotusti miehen mukanaan, ja aikaa harrastuksen parissa kuluukin runsaasti.
– Kiinnostukseni historiaan on saattanut osaltani tämän harrastuksen alulle. Eniten minua kiinnostavat keskiaika ja sitä varhaisemmat ajanjaksot. Niistä ei tosin ole saatavilla kovin paljoa kirjoitettua tietoa. Tämä metallinetsintä on erittäin arvaamatonta. Se on vähän kuin kalastusta, sillä koskaan ei tiedä, mitä sieltä tulee.
Lyhyt visiittimme Ypäjän lähimetsään tuotti sekin muutamia mielenkiintoisia löytöjä, joiden ikäarvio ajoittuu noin 1800-luvulle.
– Olen oppinut vuosien saatossa tunnistamaan vanhoja esineitä ja arvioimaan niiden ikää. Nämä nyt löytämämme esineet eivät ole historiallisessa mielessä mitenkään merkittäviä, mutta kun sellaisia löytyy, silloin pitää tehdä ilmoitus Museovirastolle. Yleensä kaivaminen pitää silloin lopettaa, ja Museovirasto jatkaa siitä, Fabritius kuvailee menettelyä löydösten kanssa.
Metallinetsintää ja sitä kautta alueiden kartoitusta ei tehdä sattumanvaraisesti vain menemällä jonnekin metallinpaljastimen kanssa.
– Yleensä aika tarkkaan mietitään, missä olisi voinut olla aikanaan asutusta. Vesistöt ovat hyviä alueita, ja esimerkiksi Tammelan vesistöt ovat nimenomaan sellaisia. Sieltä etsimmekin juuri vähän aikaa sitten vanhan kappelin paikkaa, mutta mitään suoraan siihen viittaavaa emme kuitenkaan löytäneet.
Sen sijaan Fabritiuksen etsintä kaverinsa kanssa oli ratkaisevassa roolissa, kun Tammelasta löytyi parin kilometrin matka vanhaa Härkätietä, josta ei aikaisemmin ollut tietoa.
– Sieltä löytyi hevosenkenkiä ja niiden nauloja. Lisäksi löysimme viskareita, jotka olivat sen aikaisia hevosenkenkien talvihokkeja. Tielinjauksista tiedetään suurin piirtein, missä ne voisivat sijaita, ja kyllä ne yleensä löydetäänkin. Ne viedään sitten Museoviraston kartoille.
Tammelan alue on kaiken kaikkiaan hyvin ”satoisaa” aluetta historian tutkimisen kannalta. Viimeisin suuri löytö on viime vuoden syksyltä.
– Tammelasta Pyhäjärven ympäristöstä löytyi kuutisenkymmentä röykkiöhautaa. Ne ajoittuvat vuosien 550–800 väliin. Tämä on merkki siitä, että siellä on ollut asutusta jo ennen viikinkiaikaa eli merovingiajalla. Esimerkiksi merovingimiekka on löytynyt sieltä, Fabritius kertoo yhdestä viime aikojen suurimmista löydöistä.
Metallinetsintäharrastuksen voi aloittaa kuka tahansa.
– Metallinpaljastimen saa hankittua jo 300 eurolla. Lisäksi kannattaa hankkia pinpointer, jolla voi sitten tarkemmin kohdentaa löydöksen.
Informaatiota ja apua löytyy paljon internetistä. Sieltä saa myös tietoa niistä säännöistä ja rajoituksista, jotka koskevat metallinetsintää.
– Jokamiehenoikeudellahan saa mennä metsään metallinpaljastimen kanssa. Mutta periaatteessa kaivamiseen tarvitaan sitten jo maanomistajan lupa. Jos pelloille menee etsimään, niin maanomistajan lupa pitää olla siihenkin. Ja mikäli alueella on tunnettuja muinaisjäännöksiä, 200 metriä lähempänä niistä ei saa tehdä etsintää. Museovirastolta esimerkiksi löytyy hyvä opas metallinetsintään liittyen. Siihen kannattaa tutustua, Fabritius opastaa.
Juha Lahti
