Tämän lehden Maa- ja metsätalous -teemasivuilla (LL 23.8.) herättävät huomiota äärisää- ja ääriolosuhde-sanat. Äärialkuiset sanat esiintyvät useammassa jutussa ja monessa mielessä.
Viljojen siemenlajikkeet kiinnostavat tuottajia aiempaa enemmän, ja syyksi mainitaan ääriolosuhteet.
Vaikka hyönteistuhovahingoista metsiään vakuuttaneille metsänomistajille maksettavat korvaukset ovat edelleen melko vähäisiä, niin rahallisesti niiden määrä oli viime vuonna jo peräti neljännes kaikista metsävakuutuksesta korvatuista vahingoista. Muutamia vuosia sitten osuus oli vakuutusyhtiön mukaan marginaalinen.
Sään ääri-ilmiöt lisäävät myrskyjä, jotka aiheuttavat metsätuhoja. Korkeat lämpötilat, eli hellejaksot ja toisaalta leudot talvet, taas kasvattavat riskiä metsien hyöteistuhoille.
Sää on aina vaikuttanut satoihin niin pelloilla kuin toisaalta metsissäkin, mutta riskit kasvavat ääri-ilmiöiden yleistyessä.
Vanhan määritelmän mukaan muutos on uutinen. Niitä on nyt tiloilla luvassa, kun varaudutaan tulevaan niin uusin lajikkein kuin toimintavoinkin.
Muutoksista tulee pystyä keskustelemaan ja muistaa sen tiimellyksessä, että mikään ei ole mustavalkoista. Turveyrittäjä esimerkiksi heittää teemasivuillamme ilmoille hyvän kysymyksen siitä, mikä korvaa turpeen.
Tietoa tarvitaan, eikä niinkään jyrkkiä tuomioita.