Somessa on lähiaikoina saattanut törmätä videoihin, jotka käsittelevät sisäistä lasta. Se on psykologinen käsite, jolla viitataan meissä jokaisessa asuvaan psyykeen osaan, joka on muotoutunut lapsuuden kokemusten seurauksena. Somessa puhutaan etenkin siitä, kuinka ihmisten pitäisi tehdä enemmän asioita, jotka ilahduttavat ja lohduttavat sisäistä lasta. Usein häpeä kuitenkin estää sellaisten asioiden tekemisen.
Suomessa sosiaalinen häpeä on useissa tilanteissa vielä yleisempää kuin muualla. Ei voi pyytää apua, kun hävettää. Ei voi bussissa pyytää vieressä istuvaa väistämään, kun hävettää. Ei voi hypähdellä kadulla, koska pelkää tulevansa tuomituksi. Pelko häpeän tunteesta on niin suurta, että mieluummin jättää hauskoja asioita tekemättä. Samalla sisäinen lapsi kuitenkin jää surulliseksi.
Ennen täysi-ikäisyyttä tuntui siltä, että täysi-ikäisenä koko maailma avautuu. Edelleen tuntuu siltä, että aikuisena kaikki on mahdollista. Usein aikuisten arki on kuitenkin tylsempää ja yksinkertaisempaa kuin lasten ja nuorten. Kun aikuisena vietetään aikaa ystävien kanssa, istutaan ja juodaan alkoholia. Joskus kenties lähdetään ulos tai mennään pelaamaan minigolfia, josta kauhean monet eivät oikeasti pidä. Aikuisena ei voi mennä leikkikentille, huvipuistoihin tai keinumaan, sillä se ei ole aikuisille hyväksyttävää.
Lapsuuden jälkeen myös liikunta ja viihde tylsistyvät. Aikuisena saa joko valita kuntosalin, yhden ryhmäliikuntatunnin tai juoksemisen. Myös tennis ja padel ovat hyväksyttäviä. Ei kuitenkaan saa mennä pulkkamäkeen laskemaan, trampoliinipuistoon pomppimaan tai heittelemään koripalloa, sillä ne ovat liian lapsellisia. Kirjoista saa lukea vain harmaakantisia dekkareita sekä sotaa käsitteleviä klassikoita, ja taidetta ei oikeastaan saa tehdä.
Sisäistä lasta voisi kuitenkin ilahduttaa aika helposti. Voisi tehdä uudelleen sitä, mistä lapsenakin piti, tai kokeilla täysin uusia asioita. Voisi syödä ruokia, jotka lohduttivat lapsena. Ennen nukkumaanmenoa voisi lukea lempi-iltasatunsa ja ottaa pehmolelun mukaan sänkyyn. Ystävien kanssa voisi muotoilla hauskoja esineitä muovailuvahasta, maalata sormiväreillä tai mennä keinumaan. Kuntosalijäsenyyden voisi vaihtaa hetkeksi vaikka kiipeilykeskuksen tai trampoliiniparkin jäsenyydeksi.
Jos ihminen on aikuinen, hänen kai olisi tarkoitus tuntea häpeää, kun häntä sanotaan lapselliseksi. Mutta miksi se on niin? Etenkin jos tavallinen aikuisuus on yhtä tylsää kuin miltä se vaikuttaa, en ainakaan itse haluaisi olla aikuismainen. Kuten Kirjolla -sarjasta tunnettu Topi Borg totesi: “Jos aikuisuus on sitä, että tulee turtuneeksi jääsydämeksi ja unohtaa lapsuuden yksinkertaiset fyysiset nautinnot, niin silloin aikuisuus on yliarvostettu asia.”
Mona Lehto