Sata vuotta kuun alussa täyttänyt alastarolainen Anneli Mikkola pohti iloisesti nauraen syntymäpäivähaastattelussaan ( LL 9.8.), että onko hän ikinä mitään viisauksia jaellut jälkipolville, komentanut vaan.
Sitä hän myöntää lapsilleen ja näiden jälkeläisille muistuttaneensa, että nämä hyväksyisivät kaikki – kaikki eivät ajattele samanlaisesti ja kaikista ei voi samalla lailla tykätä, mutta jollain lailla on kaikkien kanssa silti tultava toimeen.
Eläkkeellä oleva kasvatustieteilijä Kyllikki Kerola on ollut liikkeellä saman viestin kanssa lieksalaisten ekaluokkalaisten parissa viime lukuvuoden ajan ( Helsingin Sanomat 13.8.).
Luokalle on opetettu sosiaalisia taitoja luokkatoveriohjelmalla – heidät jaetaan pareiksi, jotka aloittavat päivän vaihtamalla kuulumiset, eli kuulumisia kysytään, kerrotaan ja kuunnellaan (!). Päivän päätteeksi sanotaan ”hymyheipat”, katsotaan siis toista silmiin ja hymyillään. Parin kanssa vietetään koulupäivän aikana aikaa ja tehtäviä tehdään yhdessä ja luokassa on harjoiteltu myös ystävällistä katsetta.
Pari vaihtuu viikoittain. Näin lapset näkevät, että kaikki kuuluvat luokkaan ja kaikkien kanssa pitää osata olla. Niinhän se on työpaikoillakin, kasvatustieteilijä muistuttaa.
Kaikenlaisten ihmisten kanssa on osattava toimia kaikkialla elämässä – koulussa, työpaikoilla, harrastuksissa.
Harjoittelemisiin!