LOIMAA, ESPOO
Mäenpäästä kotoisin oleva vilja- ja sikatilallisen tytär Emilia Nordlund (o.s. Selinheimo) kertoo olevansa varsinainen tutkijaluonne: itsekseen viihtyvä introvertti ja epäsosiaalinen tapaus. Jos hän saisi valita, hän suuntaisi mieluummin metsään kuin antaisi medialle haastatteluja. Niihin hän on kuitenkin joutunut tottumaan, sillä VTT:n tutkimuspäällikkönä häntä haastatellaan säännöllisin väliajoin. Toisaalta hän on hyväksynyt tilanteen ja ymmärtänyt, että myös sosiaalisen median keskusteluissa on oltava mukana, jottei väärä tieto lähde leviämään.
Viime aikoina Nordlund on ollut esillä VTT:n kehittelemän mullistavan bioraaka-aineen keksimisestä. Kyseessä on mikrobeilla tuotettu valkuainen, jolla pystyy korvaamaan täysin kananmunan valkuaisen.
– Ruokateollisuus käyttää valtavat määrät kananmunan valkuaista. Jos sen korvaisi biovalkuaisella, ilmastovaikutukset olisivat merkittävät. Kananmunan tuotantoon verrattuna sen päästöt ovat noin 75 prosenttia pienemmät ja maa-alan käyttö 90 prosenttia vähäisempää.
Mikrobit ovat myös siitä kiitollisia kasvatettavia, että niille kelpaa ruoaksi monenlainen ravinto. Nordlundin tutkijaryhmä on toistaiseksi syöttänyt mikrobeja puhtaalla sokerilla, mutta yhtä hyvin niille voisi tarjota vaikkapa nurmea. Kunhan vain sokeria on tarpeeksi ja se on käyttökelpoisessa muodossa.
Keksintö on Emilia Nordlundin uran yksi huippuhetkistä, mutta hän ei halua ottaa siitä kunniaa itselleen. Hän sanoo olevansa vain yksi osa monipuolista tiimiä.
Biovalkuaisen tie teollisuuteen on myös vielä pitkä, sillä Nordlund sanoo heidän vasta pilotoineen ja näyttäneen, että sen tuottaminen on mahdollista. Alustavien laskelmien mukaan hinta saadaan pysymään lähellä kananmunaproteiinin hintoja, mutta parantamisen varaakin vielä on. Jatkossa teknologian kehitystä vie eteenpäin markkinoille VTT-lähtöinen Onego-Bio startup-yritys.
Kun Emilia Nordlund aloitti 2000-luvun alussa kemian tekniikan opintonsa Helsingin teknillisessä korkeakoulussa, hän ei osannut kuvitellakaan, mihin suuntaan ura häntä veisi.
– Kun viimeistelin diplomityötäni vuoden 2004 lopussa ja myöhemmin tohtorinväitöskirjani vuonna 2008, puhuttiin enemmän ruoan terveellisyydestä. Ympäristövaikutukset eivät olleet esillä juuri ollenkaan, hän kertaa ja sanoo tänä päivänä tilanteen muuttuneen niin, että solumaatalouteen ja kasvipohjaisiin ratkaisuihin panostetaan koko ajan enemmän ympäristön näkökulmasta.
– Ilmastohaasteisiin on vastattava, ja siksi se onkin suurin ohjaaja tutkimusagendalla.
Ruokatutkijana hän kokee olevansa mukana mitä suuremmissa määrin tekemässä muutosta.
– Se on todella motivoivaa. Myös se on hienoa, että suomalainen osaaminen niin solumaataloudessa kuin kasvipohjaisten ratkaisujen kehittämisessä on aivan maailman kärkeä. Olemme aivan eturintamassa.
Myös kauppojen maito- ja lihahyllyt kiinnostavat tutkijaa työnsä puolesta. Nordlund toteaa, että viime vuosina ne ovat täyttyneet kiitettävästi erilaisista kasvispohjaisista vaihtoehdoista, vaikka haasteita sillä saralla vielä riittääkin.
– Haasteena on maku ja hinta. Miten saada ne niin houkutteleviksi, että asiakas ostaa sitä vielä toisenkin kerran, hän pohtii mutta ei epäile hetkeäkään, etteivätkö lihaa korvaavat vaihtoehdot olisi tulleet jäädäkseen.
Tutkijan katse onkin suunnattu jo pitkälle tulevaisuuteen, jossa kenties nurmea viljelläänkin lehmien rehun sijaan solutehtaille.
– On jännä nähdä, kun mennään kohti uutta teknologiaa, kasvaako liha tulevaisuudessa solukosta eikä enää eläimestä. Tällainen skenaario voi hyvinkin olla todellisuutta jossain vaiheessa.
Tutkijan omassa ruokapöydässä syödään edelleen jonkun verran lihaa ja kalaa, erityisesti koska kotona on kaksi alakouluikäistä tyttöä. Kasvisruokaa lautaselta löytyy kuitenkin lähes joka lounaalta.
Kotimaatilalla ei sen sijaan enää kasva eläimiä, sillä siitä tuli kasvinviljelytila jo muutama vuosi ennen sukupolvenvaihdosta Nordlundin veljen ottaessa tilan työt haltuunsa.
Emilia Nordlund kertoo käyvänsä usein kotiseudullaan, sillä siellä ovat vanhempien lisäksi isosisko ja kaksi veljeä perheineen. Lapsille äidin kotikonnut ovatkin mieleisiä, sillä serkkuja on useita.
– He ovat monesti ehdottaneet, että olisi paljon kätevämpää asua Loimaalla kuin Espoossa, Nordlund naurahtaa, mutta toteaa kuitenkin, ettei muuttoa ole harkittu vakavissaan, sillä sekä hänen että miehen työt ovat pääkaupunkiseudulla.
Nordlundin vapaa-aika kuluu pitkälti lasten koripallo- ja telinevoimisteluharrastusten ehdoilla, mutta entisenä kori- ja pesäpallon pelaajana hän sanoo itsekin tarvitsevansa säännöllisen liikunta-annoksensa.
– Ennen koronaa poljin töihin kesät talvet. Etätöiden alkaessa minulla on ollut joskus hankalaa, kun en ole päässyt aamulla pyörän selkään.
Nordlund sanookin keksineensä työmatkapyöräilyn tilalle muuta liikuntaa. Jos vaan mahdollista, hän menee ulos puhelinpalavereiden aikana.
– Ja kun tulee sellainen olo, että nyt on pakko päästä liikkumaan, otan tauon ja lähden.
Sari Holappa
Juttu on julkaistu Loimaan Lehdessä 14.5.2022.
