LOIMAA, HUMPPILA Sateinen alkukesä on vaikuttanut turvetuotantoon niin Suomessa kuin Baltiassakin. Viipurin Turve- ja Multatehtaan Mikko Viipurin mukaan erityisesti Baltian huono säätilanne on lisännyt suomalaisen turpeen kysyntää Euroopassa.
Sateinen sää on haitannut turpeen kuivattamista Suomessakin. Viipuri kuvailee turpeen kuivuvan “aurinko- ja tuulienergialla”.
– Tällaisia huonoja sadekesiä on yleensä yhdestä kahteen kymmenen vuoden jakson aikana. Ilman suhteellinen kosteus pitäisi olla riittävän alhainen.
Kysyntää nostattaa myös kotimaisen turpeen puhtaus ja laatu.
– Suomalainen rahkasammalturve on syntynyt aikakautena, jolloin luonto on ollut puhdasta ja saasteetonta. Baltiassa on ollut huono säätilanne, ja Irlannista tai Venäjältä ei tällä hetkellä viedä turvetta Eurooppaan, joten siksi suomalaisella turpeella on kysyntää eurooppalaisilla markkinoilla, Viipuri selventää.
Viipurin Turve- ja Multatehtaan päätuotteita ovat kuiviketurve ja erilaiset kasvualustat.
– Turpeesta tehdään erilaisia kasvualustoja esimerkiksi puutarhoille, mutta myös kuluttajille, sillä monet harrastajat tykkäävät laittaa pihojaan. Turpeen osuus on jopa 70 prosenttia maailman kasvualustoista, ja turvetta käytetään kasvualustoina vuosittain 40–50 miljoonaa kuutiometriä.
Viipuri puhuu turpeesta vankalla kokemuksella. Yrityksen tarina on alkanut jo vuonna 1953, jolloin Mikko Viipurin isä Pentti perusti yrityksen.
– Turvetta alettiin 1960-luvulla käyttämään enemmän kasvualustoissa ja kysyntä kasvoi, kun Turun seudun kauppapuutarhat tulivat asiakkaiksi.
Osaaminen ja tietotaito on siirtynyt isältä pojalle. Mikko Viipuri edustaa jatkumossa kolmatta polvea, sillä jo hänen isoisänsä nosti aikanaan lapiolla turvetta. Vuonna 1992 turvetuotanto yhtiöitettiin, jotta se saatiin eriytettyä maataloudesta.
– Neljäs polvi jatkojalostaa turvetta Murronharjun tehtaalla, ja nuorempi poika on jatkanut maanviljelyä. Viides polvi on kasvamassa, ja käy aina välillä täällä katsomassa, Viipuri kertoo hymyillen.
Viipurit nostavat turvetta neljältä suolta, joista Humppilan ja Urjalan rajalla sijaitseva Kaitasuo lienee tunnetuin. Suon ottaminen turvetuotantoon oli paljon esillä mediassa, ja ympäristöluvista valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti.
Viipuri on sitä mieltä, että turpeella on turhaan liian negatiivinen kaiku. Sen käyttö sekä kasvualustana että kuivikkeena ei ole pelkästään huono asia.
– Kilo kuivaa turvetta pystyy sitomaan neljästä viiteen kiloon nesteitä. Kun turvetta käytetään esimerkiksi eläinten kuivikkeena, ja se laitetaan sen jälkeen maanparannukseen, saadaan ravinteet uudelleen kiertoon. Turvelantakomposti soveltuu myös luomuviljelyyn.
Korvaajaa turpeelle on vaikea löytää, Viipuri pohtii.
– En usko siihen, että esimerkiksi puusta tehdyllä kuidulla tai kerätyllä sammalella pystyttäisiin korvaamaan turve kasvualustana. Onko siinä järkeäkään, että alettaisiin kaatamaan puita kasvualustoja varten?
Turvesoiden jälkikäytössä taas on monia mahdollisuuksia. Viipuri listaa esimerkeiksi ennallistamisen, viljelyn ja metsittämisen. Tuulimyllyjen katveessa sijaitsevalla Kaitasuolla olisi mahdollisuuksia myös esimerkiksi aurinkopaneelikentän pystyttämiseen.
– Täällä ne eivät häiritsisi ketään. Peuroja, hirviä ja susia täällä kulkee, mutta muuten on rauhallista.
