Suomen vahvin mies -kilpailuissa nähtiin viikonloppuna loimaalaisvalmisteista voimantuottoa, kun Antti Hakamäki nappasi finaalin yhdeksännen sijan. Alastarolta lähtöisin oleva Hakamäki jäi tavoitteestaan muutaman pisteen verran, mutta kymppisakkiin sijoittuminen ruokkii itseluottamusta tuleviin voimailuihin.
– Minimitavoitteesta pidettiin kiinni loppuun asti. Ensi vuonna tavoitteena on olla podium-sijoituksen tuntumassa ja vaikka siihen olisikin ehkä ollut henkisesti helpompi valmistautua esimerkiksi seiskasijan jälkeen, niin ei tuo niin kauaksi jäänyt, Hakamäki pohdiskeli kisahumun laannuttua.
Tavoitteena ollut seitsemäs sija jäi todellakin pienestä kiinni. Äärimmäisen tiukassa kisassa siihen olisi riittänyt esimerkiksi kymmenen kiloa kovempi tulos maastavedossa ja pari sekuntia parempi aika rekanvedossa.
– Maastavedossa ei vaan 320 kiloa tällä kertaa noussut, ja kyllä nuo ovat aika painavia kiloja tuossa kohtaa. Rekanvedossa olisi pitänyt kiertää liukas köysi käden ympäri, kuten treeneissäkin aina teen. Ehkä enemmän jännityksen piikkiin tuo virhe.
– Pääosin suoritin täysin omalla tasollani. Vaikka aina vähän jääkin hampaankoloon, niin tämä on aika yksinkertainen laji: jos toinen on vahvempi, niin se on vahvempi.
Suomen vahvin mies -tittelin voitti viimeisen lajin ylivoimallaan Mika Törrö, jolle voitto oli ennätyksellisesti kuudes. Hakamäen suosikkina ennen kisoja ollut Jesse Pynnönen sijoittui toiseksi kolmannen kerran peräkkäin. Kilpasyöjänäkin tunnetun Pynnösen tubevideot (joissa Törrö usein myös esiintyy) voimailun ympäriltä ovat keränneet miljoonia katselukertoja, ja Hakamäki kiittääkin kaksikkoa lajin maineen ja näkyvyyden nostosta.
– Lajin suosiossa oli pieni notkahdus vuoden 2010 tietämillä. Kisoihin tuli dopingtestaus vuonna 2017 ja mielestäni se on hyvä asia. Nyt kaikki ovat samalla viivalla ja kisoissa todellakin näkee, mihin ihminen pystyy.
29-vuotias Hakamäki oli finaalin nuorin osallistuja ja hänen nousunsa voimamiesten kärkipäähän on ollut nopea. Varsinaisen voimamiestreenaamisen hän aloitti vasta vuoden 2023 syksyllä – voimailua toki takana on ihan teinivuosista saakka.
– Viimeiset kuusi vuotta salilla on treenattu voimannostoa ihan tosissaan. Vuonna 2023 osallistuin Jouko Aholan pitämään treenipäivään ja se olikin rakkautta ensisilmäyksellä.
Kisalavoille Hakamäki hyppäsi viime kesänä, jolloin ”kyläkisoista” tuli menestystä, mutta Suomen vahvin -karsinnoista ei jatkopaikkaa vielä irronnut. Tänä vuonna hän eteni finaaleihin pitkän kaavan karsintaurakan kautta.
– Vaikka lajitaustaa onkin takana vain parin vuoden ajan, niin pohjia on rakennettu maatila- ja metsätöissä ihan nuoresta asti. Minulla on luontaisesti kova puristusvoima, josta on hyötyä kaikissa lajeissa.
Kantolajit ja maastaveto ovat Hakamäelle luontaisia lajeja, ja hän onnistuikin parhaiten Hercules holdissa ja farmarikävelyssä, joissa hän oli kolmas. Etukäteen hän ounasteli etupidon vaikeimmaksi lajikseen, eikä siitä kovia pisteitä tullutkaan.
– Kunto- ja yhdistelmälajit ovat minulla kovia. Vaikka hapottaa pirusti, niin sisulla selviää. Kai minulla on vähän masokistinen luonne ja siitä onkin hyötyä, sillä voimamieskisoissa vaaditaan kovaa mieltä.
– Eikä tästä hommasta tulisi mitään ilman tukijoukkoja ja yhteistyöyrityksiä.
Finaalin tunnelma oli huikea koko viikonlopun ajan, ja varsinkin lauantaina kannustus oli Hakamäen mukaan todella rajua.
– Siinä oli kunnollista urheilujuhlan tuntua ja huumaa. Kisaajien kesken ilmapiiri on erittäin kannustava ja ennen kaikkea rehti.
Hakamäki ei aio jättää mitään sattuman varaan, vaan ensi vuodelle treenataan entistä lujempaa ja fiksusti. Suomen yhdeksänneksi vahvin mies ei tittelinä vielä riitä loimaalaiselle.