LOIMAA/SISILIA/ITÄVALTA Vuonna 1982 Loimaan lukiosta kirjoittaneet Heidi Littunen ja Helena Zimmer (os. Keskinen) palaavat muuttolintujen lailla joka kesä Suomeen. Vaikka koti on ollut jo vuosikymmeniä ulkomailla, Loimaalle tuo perhe, ystävät ja synnyinmaan kaipuu. Täällä vanhat ystävykset myös tapaavat joka vuosi. Nyt kun he ovat jälleen löytäneet toisensa vuosien tauon jälkeen.
Nuorina lukiolaisina sekä Heidi että Helena halusivat päästä maailmalle heti, kun se vaan oli mahdollista. Molempien isät kuitenkin vaativat, että lukion jälkeen oli käytävä jokin koulu. Heidi haki Helsinkiin markkinointi-instituutin somistajalinjalle, ja toivoi, ettei olisi päässyt. Paikka kuitenkin heltisi, ja ulkomaan unelmasta tuli totta vasta vuotta myöhemmin 1984. Helena puolestaan kävi ensin vuoden talouskoulua Loimaalla ja sitten Huittisissa kahden vuoden markkinointilinjan.
– Koko ajan oli kuitenkin pepussa polte päästä ulkomaille, hän toteaa.
Heidillä suuntana oli Italian Sisilia, jonne hän halusi oppimaan kieltä ja kulttuuria. Hän oli silloin myös jo tavannut tulevan miehensä Valentinon.
– En kuitenkaan missään vaiheessa suunnitellut jääväni sinne, mutta samalla matkalla olen edelleen, 41 vuotta myöhemmin.
Helenalla oli lapsuudenhaaveena päästä lentoemännäksi Finnairille, mutta ruotsin kielen taito ei riittänyt. Niinpä hän lähti Wieniin Itävaltaan ensin au pairiksi ja sitten hotelliin tarjoilijaksi.
Siinä missä Heidin elämä asettui nopeasti Catanian kaupunkiin Sisiliaan, Helenaa elämä kuljetti Itävallan lisäksi Thaimaahan, Singaporeen ja Arabiemiraatteihin.
Itävallan vuoden jälkeen Helena palasi kuitenkin vielä Suomeen hänen veljensä sairastuttua vakavasti. Työskennellessään lentokenttähotellissa hän ihaili Arabiemiraatin lentoyhtiön miehistöä.
– Heidän puvut, olemus, aivan kaikki oli niin upeaa ja pysäyttävää.
Silloin hän ei vielä tiennyt, että pian hän olisi itsekin yksi heistä. Onnellisten sattumien kautta näin kuitenkin kävi, ja vuonna 1987 Helena muutti Dubaihin Arabiemiraatteihin ja toteutti lapsuudenhaaveensa.
– Se oli aivan mieletöntä aikaa, koska silloin lentoemännät olivat kuin filmitähtiä.
Lentoyhtiö lensi 53 maahan ja kollegoita Helenalla oli 42 maasta. Hän oli ensimmäinen suomalainen yhtiön palveluksessa. Helena pääsi myös sheikkien yksityislennoille, jonne otettiin vain harvat ja valitut.
– Lentokoneet olivat sisältä kuin palatseja. Muuta en saa niistä kertoa.
Loistokkaaseen elämään tuli kuitenkin mutta matkaan, kun Helena tapasi tulevan miehensä Ludwigin vuonna 1990. Ludwig on itävaltalainen mutta työskenteli siihen aikaan Dubaissa kuten Helenakin. Hallitsijan kanssa lentäessä Helena ei koskaan tiennyt, mihin he lähtisivät ja milloin palaisivat. Yhteyttä nuoripari piti puhelimitse, mutta siihen aikaan ulkomaanpuhelut maksoivat maltaita.
– Vaikka tienasin hyvin, rahat menivät monen tunnin puheluihin, hän muistelee nuoruuden rakkautta ja myös draamaa.
Lopulta lentoemännän työ päättyi Helenan tullessa raskaaksi vuonna 1994. Lentoyhtiön sääntöjen mukaan siellä ei saanut työskennellä raskaana.
– Valitsin tietenkin perheen, sillä olin aina haaveillut kahdesta lapsesta.
Samana vuonna, kun esikoispoika Jonathan syntyi, parin häitä vietettiin Alastaron urheilutalossa. Vieraita oli 250 ympäri maailmaa.
Kun Helena ja Ludwig muuttivat häiden jälkeen Ludwigin töiden perässä ensin Thaimaahan 2,5 vuodeksi ja sitten Singaporeen ja sieltä Itävaltaan, Heidi oli juurtunut Sisiliaan ja keskittyi perhe-elämän lisäksi työhönsä.
Muutettuaan Italiaan hän pääsi heti yliopistoon opiskelemaan klassista kirjallisuutta, joka osoittautui vääräksi valinnaksi. Elämä kuitenkin osoitti Heidille suunnan, kun hänelle tarjottiin yksissä juhlissa englanninkielenopettajan paikkaa yksityisestä koulusta. Hän viihtyi samassa työssä 20 vuotta, kunnes päätti palata opintojen pariin.
Ensin hän luki itsensä kasvatustieteiden kandidaatiksi, sitten hän hankki pätevyyden englannin kielen opettamiseen ja jatkoi vielä kasvatustieteiden maisteriksi. Kun Heidi valmistui vuonna 2015, hän sai viran lukiosta.
Oltuaan virassa kolme vuotta Heidi ajatteli, että voisi suorittaa myös tohtorin tutkinnon. Hän pääsi kolmevuotiseen tohtorikoulutusohjelmaan ja väitteli tohtoriksi tämän vuoden helmikuussa.
Vaikka takana on vuosien opinnot, Heidi sanoo nauttivansa myös opettamisesta. Hän työskentelee edelleen lukiossa lehtorin virassaan ja opettaa lisäksi yliopistossa englannin kieltä psykologian opiskelijoille. Heidi suunnittelee jatkavansa näin ainakin eläkeikään saakka. Italiassa minimieläkeikä on 67 vuotta mutta työskennellä voi vaikka 70-vuotiaaksi asti.
Helena puolestaan kertoo jääneensä eläkkeelle tammikuussa. Saatuaan toisen pojan, Rafaelin, vuonna 1999 hän aloitti uuden uran kiinteistövälittäjänä. Siinä tehtävässä hän työskenteli 20 vuotta.
– Rakastin työtäni, ja se sopi myös perheelliselle, koska pystyin päättämään omasta työajastani.
Hän halusi myös pysyä Itävallassa lasten takia, vaikka miehen työ vei häntä välillä muualle asumaan. Vuonna 2019 Ludwig sai työpaikan Abu Dhabista Arabiemiraateista. Helena oli ensin haluton lähtemään mukaan, sillä hän ei halunnut jättää työtään. Lapset sen sijaan olivat jo aikuisia.
– Päätin onneksi kuitenkin lähteä.
Onneksi siksi, että kuusikymppisenä hän löysi vielä kolmannen uran, jota hän kutsuu elämänsä ihanimmaksi ajaksi. Ollessaan vesijumpassa hän tapasi saksalaisen esikouluopettajan, joka ehdotti hänelle paikkaa saksankielisestä päiväkodista.
– Olin vanhin työntekijä, mutta heittäydyin täysillä lasten maailmaan. Se oli ihanaa.
Nyt sekä Helena että Ludwig nauttivat eläkepäivistään ja elämästään. Alastarolla on edelleen Helenan kotitalo ja Vesilahdella isän rakentama mökki. Koti löytyy myös Itävallasta. Isän ja veljen poismenon jälkeen Helena kokee, että on hänen tehtävänsä huolehtia äidistä, joka asuu Ilolakodissa. Suomessa he viettävätkin nyt paljon aikaa.
Nyt kun Heidiä ja Helenaa katsoo yhdessä, ei voisi kuvitella, että ystävyydessä on ollut pitkä tauko. Ystävysten tiet erkanivat yli 20 vuodeksi Helenan ja Ludwigin häiden jälkeen. He löysivät toisensa uudelleen kymmenisen vuotta sitten Facebookin kautta.
Vuodet eivät olleet tehneet säröä, vaan juttua jatkettiin siitä, mihin oli viimeksi jääty. Myös miehet ovat ystävystyneet, ja pariskunnat tapaavatkin Suomen lisäksi Italiassa ja Itävallassa toistensa kotona.
– Ja syksyllä menemme ehkä Abu Dhabiin ja keväällä Cataniaan. Ja ensi kesänä sitten Vesilahdelle savusaunaan.