VARSINAIS-SUOMI Eri asteisia koiranpuremia hoidetaan viikoittain Turun päivystyksessä. Yleensä Tyks Akuuttiin tullaan päivystyksen apulaisylilääkäri Maria Alanteen mukaan hoidattamaan hyökänneen koiran aiheuttamia pintahaavoja.
– Ja ne paranevat hyvin. Harvakseltaan koiranpuremasta aiheutuu pehmytkudosvammoja ja infektioita. Koiranpuremat eivät kuormita Tyks Akuuttia, Alanne sanoo.
Koirien aiheuttamat vammat vaativat Alanteen mukaan vain harvoin leikkaushoitoa tai johtavat verenmyrkytykseen. Kuolemantapaukset ovat sitäkin harvinaisempia: Suomessa niitä tapahtuu keskimäärin yksi vuodessa.
Koirahyökkäyksen seurauksena Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan kuollut 35 ihmistä vuosina 1998–2023. Kuolonuhrit ovat menehtyneet rikos- ja pakkokeinotilastojen mukaan joko koiran pureman tai kolhaisun seurauksena. Käytännössä esimerkiksi pureman seurauksena aiheutuneeseen verenvuotoon tai infektioon tai kuolemaan johtaneeseen koiran aiheuttamaan kaatumiseen tai törmäykseen.
Viimeisimmät Varsinais-Suomessa tapahtuneet koirahyökkäykset sattuivat viime viikollaRaisiossajaPaimiossa. Koirien ongelmakäyttäytymiseen erikoistunut eläintenkouluttaja Nina Laiho pelkää, että vaativia koirarotuja otetaan Suomessa yhä useammin lemmikiksi ilman tarvittavaa kokemusta.
– Purematapauksista kertovissa otsikoissa laumanvartijarodut ja voimarodut näyttäisivät olevan vähän yliedustettuna. Suomessa koiria otetaan vuodessa enemmän kuin meillä syntyy vauvoja. Mukaan mahtuu tietysti myös paljon rescue-koiria ja ulkomailta tuotuja rotukoiria, ja osa haluaa eksoottisempia rotuja, Laiho pohjustaa.
Raisiossa kolmen tuntemattoman ihmisen kimppuun hyökännyt kangalinkoira on Suomessa harvinainen turkkilainen laumanvartijarotu. Se suhtautuu epäluuloisesti vieraisiin eikä epäröi käyttää hampaitaan omalla reviirillään.
Paimiossa seitsemänvuotiaan lapsen kimppuun käynyt koira oli poliisikoira. Hyökänneen koiran rotua ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta yleisiä poliisikoirarotuja ovat esimerkiksi voimarotuihin kuuluvat belgianpaimenkoira malinois ja saksanpaimenkoira. Niin sanottuja voimarotuja yhdistää voimakkuus ja vahvat vietit, ja niitä on jalostettu alun perin muun muassa vartiointiin ja suojelutehtäviin.
Hyökkäävä käytös ei ole Laihon mukaan näillekään roduille normaalia ilman syytä, mutta pahoinvointi, stressi ja pelko voivat näkyä niillä herkemmin aggressiivisena käytöksenä.
– Laumanvartijoille on haettu jalostuksessa sitä, että ne hälyttävät ja puolustavat ympäristöä, ja se mitä sillä on todennäköisesti saatu, on juuri pelokkuus uutta ja poikkeavaa kohtaan, Laiho kuvailee.
Raision koirahyökkäystä Laiho pitää äärettömän surullisena kaikkien osapuolten kannalta. Terve, hyvinvoiva koira ei käyttäydy Laihon mukaan yllättäen aggressiivisesti.
– Jos koiralla on hyvä ja turvallinen olla, se on turvallinen myös ympäristölle. Yhtäkkiä ja ilman syytä koira ei käyttäydy aggressiivisesti. Ongelma on silloin siinä, ettei ole tunnistettu, mikä koiralla on hätänä. Todella surullista, että näin kävi, ja toivottavasti kaikki osalliset toipuvat tästä nopeasti, Laiho sanoo.
Vaikka vaativammat rodut kysyvät omistajaltaan sinnikkyyttä ja erityistä kykyä lukea niiden elekieltä, pelkkä koulutuksen puute ei Laihon mukaan selitä hyökkäävän koiran käytöstä. Toisin kuin virheellisesti saatetaan olettaa, laumanvartijat ja voimarodut eivät vaadi voimaa.
– Mikään koira ei vaadi voimaa eikä väkivaltaa. Nämä rodut vaativat päinvastoin enemmän herkkyyttä tunnistaa, milloin niillä on hätä. Monilla toistuvasti ilmenevä aggressiivinen käyttäytyminen on pelosta, stressistä tai kivusta johtuvaa, ja jos koiraa pelotellaan omalla käsittelyllä entistä enemmän, ongelmat päinvastoin lisääntyvät, Laiho painottaa.
Laiho kertoo kohdanneensa työssään myös laumanvartijoita, mutta pienieleisyyteen taipuvaisen rodun ongelmat jäävät helposti huomaamatta.
– Tästä on puhuttu kollegojen kesken: roturyhmä on koulutuksissa aliedustettuna, ja riskinä on, ettei tunnisteta, milloin koiralla on huono olla. Ja sehän voi näkyä juuri ylimitoitettuna vartioimisena ja siinä, että kaikki jännittää.
Laiho kehottaa koiranomistajia kääntymään matalalla kynnyksellä eläintenkouluttajan tai muun ammattilaisen puoleen.
– Jos huomataan, että se esimerkiksi jähmettyy paikalleen, lakkaa syömästä tarjottuja nameja tai ei suostu ottamaan kontaktia, ollaan jo koiran näkökulmasta liian vaikeassa tilanteessa, Laiho korostaa.
Viivi Laakkonen
