HUITTINEN/VAMPULA Otto Pietilän , 16, aamurutiini on erilainen kuin monen muun lukiolaisen. Ennen kouluun lähtöä hän käy tarkistamassa kanalan: laittaa valot päälle, varmistaa veden ja rehun riittävyyden ja sen, että kaikki on muuten kunnossa. Sitten hän hyppää Huittisten bussiin kohti Lauttakylän lukiota ykkösluokan opintoja puurtamaan.
Iltapäivällä koulusta tultuaan Pietilä menee jälleen kanalaan ja kerää kymmenet munat, jotka hänen noin 50 kanaansa ovat munineet. Samalla hän päästää ne aitauksesta vapaaksi pihalle tallustelemaan.
Otto Pietilällä on oma kanala, jonka hän innostui perustamaan heinäkuun lopulla. Syitä on monia: nuorimies on seurannut läheltä tutun kananmunatuotantoa ja ollut aina kiinnostunut eläimistä ja maanviljelyksestä, ja onhan pieni tienestikin jees. Ihan alun perin ajatus lähti siitä, että koska Otto on itse ollut kova popsimaan munia, naureskeltiin perheessä, että tätä tahtia tarvittaisiin omia kanoja. Nyt niitä on, vaikka hieman enemmän kuin Otto oli aluksi ajatellut.
– Ihan tyhjiltään ei tarvinnut aloittaa, sillä olen saanut neuvoja ja tiennytkin jo jonkin verran. Eikä kanojen hoitaminen ole kovin vaivalloista, eläimistä ne ovat yksi helpoimmista. Keskenään ne eivät kuitenkaan pärjää, ne vaativat läsnäoloa ja jaksamista, ja vettä ja ruokaa täytyy olla.
Alkuvalmisteluja kevensi sekin, että Pietilän kodissa, äitinsä sukupaikassa, oli entuudestaan vanha kanala, josta oli muodostunut puiden ja romujen varasto. Pietilä tyhjensi tilan, hommasi sinne orret, vesi- ja ruokapisteen, kuivikkeet ja pesät ja rakensi ulos aitauksen.
Nuori yrittäjä on saanut myös munien myynnin alkuun. Hän on mukana Huittisten reko -lähiruokapiirissä, munia on kaupattu tutuille ja niitä voi ostaa kanalan viereisestä myymälästä, joka toimii itsepalveluperiaatteella.
Kilpailuvalttinaan Pietilä pitää laadukkaita munia, joista maistaa sen, että kanat saavat ulkoilla vapaasti ja syödä rehun lisäksi ruohoa.
– Ostajia saisi olla enemmänkin. Suunnitelmissa olisi ostaa lisää kanoja, mutta en ole vielä rohjennut, kun tarvitsisin lisää asiakkaita, mutta kiinnostusta olisi. Kun saan autokortin puolen vuoden päästä, voin lähteä rekoihin kauemmaskin.
Pietilä on markkinoinut bisnestään Facebookissa ja kavereiden kautta. Myynnin aloittamista hidasti lupabyrokratia, joka yllätti laajuudellaan ja kalleudellaan. Hänen piti ilmoittautua Ruokavirastolle ja päivittää kotitilan tiedot, salmonella-näytteet on otettava säännöllisesti ja lintuinfluenssaohjeistusta seurattava. Tiedossa on myös eläinlääkärikäynti. Innostusta kuitenkin riittää.
– Ennen kaikkea nautin kanojen hoitamisesta. En pidä niitä vain sitä varten, että saisin rahaa, vaan koska niistä on myös iloa. Tykkäisin, että olisi vaikka mitä eläimiä, mutta ne vievät aikaa.