Ihmettelemisiin

0

Aivosoluissa tuntuu piukeaa pakotusta. Sekunnit kuluvat. Vastaus ei meinaa tulla mieleen.

Tuntuu kuin olisi yhtä aikaa osallistumassa sekä Haluatko miljonääriksi -ohjelmaan että Tuplaan ja kuittiin ja pariin muuhunkin visaan.

Eikä siinä vielä kaikki, kysymyksiä satelee oikealta ja vasemmalta lisää.

Pitäisi tietää myyränkoloista, junamallien eroista sekä siitä, miksi toiset hanskat pitävät vettä ja toiset eivät ja mitä mahtaisi sedän auton kaikista napeista tapahtua – jos niistä siis painaisi, mutta mehän ei tietenkään niistä paineta.

Kylään tulleet 5- ja 3-vuotiaat siskonlapset ovat hakoja siinä, missä lasten kuuluukin. Ihmettelyssä.

Osa asioista tosin testataan niinsanotusti kantapään kautta. Kirjaimellisesti.

Kurahousujen puntin kumilenkin perimmäinen syy selviää, kun lotrataan vesiämpärillisten kanssa hiekkakasassa ja täti ei ole huomannut huolehtia lenkkiä saappaan alle. Niinpä ne ovat täynnä vettä.

 

 

Lempijuttusarjoihini kuuluu Helsingin Sanomien jokaviikkoinen lasten tiedekysymykset -sivu.

Sen palstoilla on viime aikoina ihmetelty muun muassa sitä, miksi hiukset ja parta voivat kasvaa vaikka metrin, mutta kainalokarvat eivät. Samoin on kysytty, että miksi ihminen ei herää omaan kuorsaukseensa ja miksi pierusta kuuluu ääni.

Entä miksi ihmisellä on kaksi silmää ja kaksi kättä ja miksi aikuiset inhoavat sotkua? Ja miksi pyyhe pitää vaihtaa, vaikka sitä käyttää vain puhtaana?

Miksi keinuminen on kivaa, kysyi puolestaan eräs lapsi ja siihenkin haluttiin vastaus, että kuinka monta pakettia kinkkua saa yhdestä siasta ja mistä tulee sana muro. Perin ytimekäs on sekin kysymys, että miten tiedetään, mitä maan sisällä on, kun siellä ei ole kukaan käynyt.

 

 

Onneksi on professoreja, tutkijoita ja muita asiantuntijoita, jotka tietävät näihinkin vastauksen. Minä en tietäisi.

Sen olen usein lapsitenttaajille myöntänytkin, jos en ole vastausta millään aivojeni kolkista löytänyt tai pystynyt päättelemään.

No vähän olen joskus Herra Googleakin konsultoinut (salaa) ja kerran piti soittaa veljelle, kun toisella kummipojistamme oli Egypti-vaihe ja tiesin kamalan vähän hieroglyfeistä (vaikka käsialani – siis muinaissuomella ilmaistuna kaunokirjoitukseni, tätä egyptiläistä kirjoitusta kuulemma muistuttaakin).

Historiallisissa taisteluissa käytetyistä takapulteista (kummipojan sana katapulteille) sentään löytyi kirjahyllyn yhdestä teoksesta selitystä kuvan kera. Iltasaduksi Sata asetta, joilla tehtiin historiaa -kirjaa ei sentään otettu.

Kati Uusitalo

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän