Pomojen arvostettava myös laiskoja somettajia

0
Arkistokuva: TS/Marttiina Sairanen

Meistä on tullut digikansalaisia, joiden ajattelua alustojen maailma muovaa. Käyttäytymiskoodistoon kuuluu, että ihmiselon suuret uutiset ja päivittäiset puuhastelut julkaistaan sosiaalisessa mediassa, ja erilaiset syötteet synnyttävät kuumana käyviä keskusteluja.

Minun on toisinaan vähän vaikea päästä kärryille päivän polttavista kohuista, koska olen ajautunut sosiaalisen median ulkopuolelle. Aluksi kyse oli siitä, että halusin aikaa vapautuvan muuhun. Nyt some-eristäytyneisyydestä on tullut periaatekysymys.

Minulla on toki edelleen tili parissa perinteisessä sosiaalisen median palvelussa, ja tarkistan esimerkiksi liikkeiden aukioloaikoja, tapahtumien ohjelmarunkoja sekä ihmisten ja yritysten nimiä sosiaalisesta mediasta, koska tieto löytyy sieltä helpoiten. Facebook mahdollistaa tällaisen selailun ilman sisäänkirjautumisen vaivaa. Se on erinomaista, sillä muu sisältöä ei kiinnosta minua juurikaan.

Sosiaalisessa mediassa vietetty aika ei ole ihmisyyden mittari hyvässä tai huonossa. Toki on näyttöä siitä, että sovellusten tarjoamat nopeatempoiset ärsykkeet tekevät oppilaiden työskentelystä lyhytjänteisempää. Keskittymiskyvyn puute ei vaivaa vain lapsia, vaan koskee myös monia aikuisia.

Vastoin yleistä luuloa sosiaalisen median tai älypuhelimen käyttö ei kuitenkaan tutkimusten mukaan aiheuta yksiselitteisesti terveyshaittoja. Verkon vuorovaikutussuhteet voivat joidenkin tutkimusten mukaan olla yhtä rikkaita kuin kasvokkain tapahtuva kaveeraaminen. Siksi älypuhelimia, sosiaalista mediaa ja internetiä ei voi pelkästään osoittaa syyttävällä sormella. Lienee paikallaan todeta vanhaa sananlaskua mukaillen, että alustat ovat hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä.

Työkaverinsa voi harvoin valita. Se minua vaivaa tässä alustojen ajassakin. Sosiaalista mediaa ei pitäisi tyrkyttää työpariksi, jos se ei työn suorittamiseen suoraan liity.

Tässä suhteessa työelämä on jakautunut kahtia. Löytyy lukemattomia duunipaikkoja, joissa näyttöpäätteet loistavat poissaolollaan. Mutta samaan aikaan, kun näissä firmoissa haetaan kuumeisesti keinoja siihen, miten työaika valjastettaisiin aherrukseen eikä appien selailuun, toisaalla työntekijää arvostetaan sen perusteella, kuinka syvällä hän on algoritmisessa maailmassa. Runsaat Linkedin-kontaktit kertovat hyvistä verkostoitumistaidoista ja aktiivinen X:n käyttö argumentointikyvystä. Harvalla työpaikalla kuitenkaan osoitetaan aikaa sosiaalisen median käyttöön, vaan sovellusten tulisi sauhuta vapaa-ajalla.

Yhä useampi haluaisi suojella itseään ruutuajan haitoilta. Mutta onko siihen todellista mahdollisuutta? Mielestäni jokaisella tulisi olla vapaus päättää, mihin aikansa ja keskittymiskykynsä käyttää. On surullista, jos työelämässä arvostusta saa vain se, joka on siirtynyt vallan näppäinpuhelimeen sekä toisessa ääripäässä se, joka luovii sosiaalisessa mediassa kuin kotonaan.

Katriina Reijonen
katriina@sivulause.fi