Loimaa/Veteraanitupa
– Kyse on menneiden sukupolvien tekemän työn kunnioittamisesta ja arvostamisesta, Jorma Koivisto sanoo, kun olemme tutustumassa Veteraanitupaan.
Matkassa ovat Novida Loimaan lukion työelämään tutustujat Henri Tamminen ja Inkeri Lahti, jotka tekivät Loimaan Lehden harjoittelunsa osana tämän jutun kysymykset.
Sotaveteraanien määrä vähenee, mutta työ jatkuu. Kun Loimaan Seudun Sotaveteraaniyhdistys purettiin viime marraskuussa, työtä veteraanien jättämän henkisen ja aineellisen perinnön välittämiseksi jälkipolville jatkaa nyt Loimaan Seudun Sotaveteraanien perinneyhdistys.
Miten tietoa voidaan jakaa jälkipolville?
– Tämä tila on yksi parhaista esimerkeistä, perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jorma Koivisto sanoo, kun ympärillä on näyttelyvitriineittäin sotienaikaista esineistöä ja seinille on ikuistettu sitä lisää kehyksiin.
Veteraanit ja heidän perheensä ovat lahjoittaneet esineitä ja kirjoja yhdistykselle ja vitriinissä mallinuket esittelevät niin suojeluskunta- kuin lottapukuja ja asepukuja.
Veteraanituvan esineiden kautta kävijä saa kuulla monista ihmiskohtaloista, kuten talvisodan viimeisenä päivänä kaatuneesta Urho Olavi Kaukaisesta.
– Hänen tuntolevynsä löytyi vasta vuonna 2002.
Pystyvätkö nuoret liittymään yhdistykseen?
– Suorastaan toivomme, että he liittyvät, hän suosittelee hymyillen ja mainostaa, että jäsenet saavat lehden ja pääsevät sopuhintaan käyttämään tiloja.
Ja monenlaista mielekästä tekemistä olisikin tarjolla.
Yhdistyksen tehtävänä on esimerkiksi vielä jäljellä olevien veteraanien ja heidän leskiensä avustaminen.
– Heille on annettu esimerkiksi jalkahoitoja ja hierontoja.
Toimintaa rahoitetaan muun muassa kenttäkeittiöpalveluilla ja vuosien aikana Loimaan Seudun sotaveteraanien keittämä hernekeitto on saanut sellaisen kulttimaineen, että yhdistyksessä arvioidaan sen olevan jo käsite.
Ryhmä jäseniä veistää veteraanikeppien osia, joista koottuja keppejä myydään. Talvisin Veteraanipuistossa on tarjolla avantouintia ja osa jäsenistä lämmittää uimareille saunan – kun on ensin tietenkin huhkittu puutalkoissa.
Veteraanituvan tilojen vuokraus teettää myös hommia. Usein vuokraajat kysyvät tarjoilupalveluja, joissa yhdistyksen naiset sitten tarvittaessa ahkeroivat.
Veteraanien jättämän henkisen ja aineellisen perinnön tallettamisessa ja säilyttämisessä jälkipolville riittäisi puuhaa ja kaikenlainen tuki ja tukijat toivotetaan tervetulleeksi mukaan toimintaan.
– Sotahulluudesta ei ole kyse, Jorma Koivisto painottaa ja kysyy, tiedämmekö mitä veteraanit ovat sanoneet eniten toivovansa.
Sitä, että heitä ei tulisi lisää.
FAKTA
Sotaveteraanityö
Loimaan Seudun Sotaveteraanit ry perustettiin 1966 jäsenistön elinolojen parantamiseksi ja kuntoutuksen saamiseksi valtiolta. Nämä tavoitteet toteutuivat – mutta vasta 1. marraskuuta 2019, jolloin Suomen valtio lupasi tarjota veteraaneille kaikki kotiin vietävät palvelut.
Loimaan Seudun Sotaveteraaniyhdistys purettiin marraskuussa 2024. Vuosikymmenten aikana noin kuudensadan tunnuksen omaavan sotaveteraanin jäsenmäärä väheni kolmeen veteraanijäseneen.
Veteraanien vähetessä yhdistys perusti työnsä jatkajaksi jo vuosia sitten Loimaan Seudun Sotaveteraanien perinneyhdistyksen, jonka tavoite on veteraanien jättämän henkisen ja aineellisen perinnön säilyttäminen.