Että työelämä on ahdistavaa! puuskahti kaverini vappujuhlissa.
Hän saikin kommentilleen paljon vastakaikua, vaikka oli ehkä odottanut muuta. Niin onkin! huudahti moni. Kun lähdimme perkaamaan aihetta, löytyi negatiivisten tuntemusten takaa yksi yhteinen nimittäjä: ensimmäiset kesätyöpaikat.
Nyt onkin se aika vuodesta, kun nuoret siirtyvät koulunpenkeiltä kitkemään, siivoamaan, annostelemaan, pakkaamaan, kantamaan. Joka vuosi uutisista saa lukea, millä kaikilla tavoilla nuoria työntekijöitä ensimmäisissä paikoissaan vedätetään. Viime vuonna oli uutinen niin sanoitusta koevuoroista, joina työnhakija laitetaan tekemään töitä ilmaiseksi yhden työvuoron ajan, ja siinä sitten arvioidaan, miten hyvin hän pärjäsi ja voidaanko hänet palkata. Vuorot näyttäytyvät osana rekryprosessia mutta ovat todellisuudessa vain keino hyödyntää ilmaista työvoimaa.
Tavallista on, ettei lisiä makseta – jotenkin työantaja ”unohtaa” ne – eikä nuori työntekijä kehtaa kysellä perään, koska pelkää vaikuttavansa hankalalta. Voidaanhan hänet vaihtaa johonkuhun vähemmän ahneeseen. Kaverin kesätyöpaikassa määräaikaisia työsopimuksia ketjutettiin – tehtiin joka kuukaudeksi uusi määräaikainen työsopimus – vaikka se taisi jo silloin olla laitonta. Koska opiskelijana vuokra piti maksaa kesälläkin, töitä oli pakko tehdä, ja niukalla cv:llä paikkoja ei ollut saatavilla mitenkään liikaa.
Yhdessä työpaikassa vanhemmat työntekijät simputtivat nuoria työntekijöitä menemään. Itse työskentelin yhdessä firmassa useita kesiä, ja vaikka hoidin työni erityisen mallikkaasti, koskaan ei tullut positiivista palautetta tai edes kiitosta, aina oli vain pahaa sanottavaa. Tuntui kuin olisin ollut heille pelkkä ongelma. Kuten tunnollisella nuorella on tapana, syyllistin itseäni mokista ja ”mokista” kaikin voimin, kunnes voimat sitten hupenivat. Asiakaspalvelua tekevät saavat säännöllisesti kuulla, että pettynyt ja vihainen asiakas hankkii heille potkut. Nuorena tämän uskookin. Onneksi, jos asiakaspalvelua tekee pitkään ja pääsee reilun työnantajan leipiin, näille asiakkaille voi vain nauraa, ehkä jopa työnantajan kanssa yhdessä.
Ensimmäisistä työpaikoista jäi pitkäksi aikaa kokemus, että olen jatkuvan tarkkailun ja arvostelun alaisena. Outo kokemus siitä, että työnantaja on minua vastaan eikä minun puolellani, seurasi pitkälle aikuisuuteen. On ollut hämmentävää, kun työnantaja ilmaiseekin, että työpaikalla mietitään myös työntekijän hyvinvointia, ja tämä myös toteutuu.
Pidän ihan hienona sitä, että on jaksanut nuorena tehdä kaikenlaisia epämiellyttäviäkin töitä, vaikka todelliset kiinnostuksenkohteet ja kyvyt ovat eri aiheissa. Työt pitää hoitaa hyvin, mutta toivon kuitenkin, ettei nuori sure liikaa negatiivista palautetta tai polta itseään kesän aikana henkisesti loppuun ahdistavan työilmapiirin ympäröimänä. Kesätyöpaikat ovat ensiaskeleita työelämään, askeltaminen muuttuu helpommaksi myöhemmin.
Mira Kreivilä