Loimaa/Alastaro
Marju Hirvonen
Kaatuneiden muistopäivän seppeleenlaskun jälkeen juotiin Alastaron seurakuntatalossa Alastaron Sotaveteraanien perinneyhdistyksen tarjoamat kirkkokahvit. Tilaisuuteen yhdistys oli kutsunut vieraakseen intendentti Riitta Kormanon esitelmöimään Alastaron hautausmaalla olevista Wäinö Aaltosen tekemistä sotamuistomerkeistä.
Markku Erelä toivotti kaikki tervetulleiksi ja kertoi, että tänä muistopäivänä Lappeenrannassa siunataan haudan lepoon 26:n rajan takaa löytyneen tuntemattoman sankarivainajan maalliset jäännökset. Kadonneiden etsinnät Venäjän puolella jatkuvat edelleen jossain muodossa.
Taidehistorioitsija Riitta Kormano toimi intendenttinä sekä Wäinö Aaltosen museossa että Turun museokeskuksessa ja on pitänyt esitelmiä suomalaisista sotamuistomerkeistä jo 30 vuoden ajan.
– Tämä on viimeinen esitelmä, jonka pidän. Olen pyöritellyt sota-aiheita 40 vuotta ja näin eläkkeellä aion keskittyä elämään, mummin hommiin ja puutarhaan, Kormano kertoi.
– Sotamuistomerkit heijastelevat tilaajan toivomalla tavalla sodan jälkeistä tilannetta ja muistomerkkien suunnittelussa oli tarkkoja sääntöjä. Ei voinut kuvata mitä tahansa, joten taiteilijat käyttivät symboliikkaa, eleitä ja muita piilomerkityksiä. Sankarihaudat ja niihin liittyvät taideteokset auttavat osaltaan ylittämään sodan traumoja. Sankarihauta on myös paikka, jossa on mahdollisuus surra, jos ei ole ruumista.
Kormano kertoi, että vuoden 1918 veljessodan muistomerkkien tarkoituksena oli saada kansa yhtenäiseksi. Muistomerkeissä keskityttiin alastomiin miesfiguureihin, joten Alastarolla oleva Rakel suree lapsiaan -patsas on poikkeuksellinen.
Patsaalla on kädessään uhrimalja, joka symboloi kaikkia veljessodan uhreja. Kerrotaan, että Aaltonen kävi myöhemmin parantelemassa Rakelin kasvoja luoden niihin pehmeämmän ilmeen. Alastaron suojeluskunta organisoi rahankeräystä, jolla veistos hankittiin. Rakel-patsas on siltä ajalta, kun Wäinö Aaltonen alkoi saavuttaa mainetta kansallisena merkkikuvanveistäjänä. Patsaan paljastustilaisuus oli 10.7.1919.
Wäinö Aaltonen on yhdessä poikansa Matti Aaltosen kanssa suunnitellut Alastaron komean sankarihauta-alueen. Sen kokonaisuus ja asettelu on harvinainen.
”Sankaripatsaan aiheena on ratsastava soturiryhmä, jota vapauden hengetär ohjaa isänmaata puolustamaan”, sanotaan Elämän ja kuoleman rajalla -nimisen muistomerkin tilaussopimuksen tekstissä.
Kormano kertoi teoksen symboleista ja merkkikielestä.
– Siinä sankarit eivät ratsasta enää täällä, vaan kuoleman jälkeisessä tilassa. Vapauden jumalattaren taustalla on ”haamu”, joka kertoo siitä, että kyseessä on henkiolento. Jumalatar siis ohjaa ratsastajia henkiseen kuoleman jälkeiseen tilaan. Myös tähdet kertovat taivaallisuudesta. Muistomerkki paljastettiin vuonna 1950 yhtä aikaa sankariristin kanssa.
Yksilöhaudoissa kiteytyi ”kaveria ei jätetä”, suomalaisten poikkeuksellinen tavoite siitä, että sotavainajat kuljetettiin oman kirkkomaan multiin. Ensin haudoilla oli puiset valkoiset ristit, mutta samoihin aikoihin kunniamuurin kanssa on tilattu kiviset hautamerkit. Alastaron kunniamuuri paljastettiin vuonna 1961.
Myös hautausmaan porteissa olevat pronssiset reliefit ovat Wäinö Aaltosen suunnittelemat.
Kormano yllytti kuulijoita kokeilemaan kuvalukemista muuallakin.
– Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, voi tutustua väitöskirjaani. Se on netissä vapaasti luettavissa ja löytyy nimellä Sotamuistomerkit Suomessa, voiton ja tappion modaalista sovittelua.
Markku Erelä kiitti Kormanoa mielenkiintoisesta esitelmästä ja totesi, että vaikka patsaat ovat tuttuja, kuvien syvemmät merkitykset avautuivat vasta nyt.
