Lapseni popsi tyytyväisenä kirsikkatomaatteja, kun hänen kasvonsa helahtivat punaisille läikille. Samaa oli sattunut jo vuosi sitten, jolloin luin netistä, että ihmisen elimistö saattaa erehtyä luulemaan tomaattia koivuksi varsinkin silloin, kun koivun siitepölykausi on käynnissä. Tätä kutsutaan ristiallergiaksi.
Lapsi ei tuntunut olevan punastelustaan erityisen ihmeissään, joten ajattelin ensin antaa asian olla ja uskoa maalaisjärkeen sekä siedätyshoitoon. Mutta sitten se iski, neuroottisen vanhemman syndrooma, joka veti siedätyshoidosta seuraussuhteen anafylaktiseen allergiareaktioon. Jos lapsi kakoisi henkitoreissaan, maalaisjärkeen vetoaminen olisi turhaa.
Varsinais-Suomen hyvinvointialue avasi maaliskuussa Varha-sovellukseensa chat-kanavan, josta tavoittaa äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajan. Totesin, että tässäpä olisi oiva tilaisuus tutustua asiointikanavaan. En ole jyrkästi etä- ja digipalveluja vastaan, vaikka olen tällä palstalla esittänytkin sivistynyttä kritiikkiä sille, että lakkautettujen sotetoimipaikkojen tilalle tarjotaan digi- ja etäpalveluja. Vaihdan mielihyvin rasittavan jonotusmusiikin osaavaan chattibottiin, jos vain saan siltä tarvitsemani tiedon. En myöskään väkisin halaja virastoon tai muuhun toimipaikkaan, joka on mahdollisesti auki kerran kuussa pari tuntia jonakin aamupäivänä.
Varha-sovelluksen asennus ja käyttöönotto sujui näppärästi. Chat-linjalla sen sijaan täytyi roikkua puolivalmiudessa kuin puhelujonossa konsanaan, sillä sovellus ei antanut merkkiääntä terveydenhoitajan saapumisesta linjalle. Tovin odoteltuani linja aukesi, ja pääsin esittämään asiani. ”Lapsen suupielet muuttuvat laikukkaiksi tomaattia syödessä, voiko tomaattia kuitenkin käyttää turvallisin mielin?”
Terveydenhoitaja antoi vastauksen hetken odottaa itseään. Mielessäni jo näin, kuinka terveydenhoitaja selaa Duodecimin kirjaa kuin vanhan liiton yleislääkäri konsanaan, sormenpäätään kevyesti nuolaisten saadakseen ohuet sivut kääntymään. Sitten vastaus saapui: ”Kyllä voi.” Hetkinen. Mitä jos terveydenhoitaja oli lääkärikirjan selaamisen sijaan huikannut työkaverilleen, että taas täällä linjalla on näitä neuroottisia vanhempia? Koin pikkuisen tarvetta korostaa sitä, että arvelinkin oireita vaarattomiksi, ja luikin linjoilta.
Kun kasvokkainen vuorovaikutus puuttuu, keskustelukumppanit voivat täydentää toinen toistensa viestejä tulkinnoilla, jotka eivät välttämättä vastaa todellisuutta – mutta se on digipalvelujen ongelmista harmittomimpia. Huolestuttavampaa on se, miten etäiseksi jäävä hoitokontakti näkyisi ja kertautuisi myöhemmin hoitopolulla, jos digi olisi ainoa vaihtoehto asioiden hoitamiseen.
Entä tulinko itse asiassa antaneeksi puhelimellani äänen sille, että fyysiset palvelut voi pikkuhiljaa ajaa alas, koska netti, etä ja äppi? Toivon mukaan Varhassa ei ole sellaista ristiallergiaa liikkeellä, että digipalvelujen käyttäjämäärien kasvua luullaan vastaanottojen tarpeettomuudeksi.
Katriina Reijonen