LOIMAA Paavo Kujala on ikuistanut loimaalaista elämänmenoa jo 1960-luvulta asti ja ottanut vuosien varrella useita valokuvia myös Alpo Jaakolan patsaspuistosta isäntineen. Näistä valokuvista on koostettu Kuivurigallerian tämän kesän näyttely “Valokuvia vuosien varrelta”.
Näyttely johdattelee katsojan tarkastelemaan patsaspuistoa menneistä vuosikymmenistä näihin päiviin. Mukana on myös harvinaisia kuvia Alpo Jaakolasta työskentelemässä ateljeessaan.
– Vuosien aikana sain kuvata Alpoa paljon miljöössä. Olen myös saanut kuvata valmiita taideteoksia erilaisiin kirjoihin ja julkaisuihin, Kujala kertoo.
Vaikka Kujala on ottanut vuosien varrella tuhansia ja taas tuhansia valokuvia, näyttelyitä hän ei ole aiemmin juuri pitänyt, ellei lasketa Kuva-Paavon vitriinissä esillä olleita potretteja.
– Olen todella kiitollinen Jaakolan Pirkolle ja Antille sekä Loimaan taidetalon asiantuntijoille, jotka ovat mahdollistaneet tämän näyttelyn. Anne Nurkkala ja Monika Antikainen auttoivat minua kuvien valinnassa ja näyttelyn pystyttämisessä.
– Paavon ottamat muotokuvat Alposta ovat taiteellisia ja herkkiä ja ainakin itselleni niistä välittyy kuvauskohteen luottamus ja arvostus kameran takana olevaan henkilöön, Loimaan kaupungin museonjohtaja Monika Antikainen kuvaili avajaispuheessaan.
– Olen iloinen ja onnellinen, että sain tuntea Alpon. Hän oli minulle hyvä ystävä, Kujala itse toteaa.
Kujala on ollut kameroineen läsnä monissa Alpo Jaakolan uran merkittävissä tapahtumissa. Näyttelyssä esillä on esimerkiksi kuvia Leipätytön patsaan julkistamistilaisuudesta.
Tarinoita riittää. Kujala muistelee esimerkiksi Alpo Jaakolan uran ensimmäisiä näyttelyjä, joista yksi sijoittui paikalliseen pankkiin. Esillä oli silloin kivi- ja puuveistoksia.
– Tapahtui sillä tavalla hupaisasti, että pankinjohtaja jotain siinä kompasteli ja kaatoi vahingossa yhden veistoksen. Muistelen, että hän pyyteli kovasti anteeksi ja vakuutteli, että korvaa kyllä veistoksen, jos siihen tuli vahinkoa. Alpo näytti totiselta ja tarkasteli ja pyöritteli veistosta, kunnes totesi, että sehän tuli nyt paljon paremmaksi, kas kun ei itse sitä huomannut, Kujala kertoo naurahtaen.
Valokuvista katsoja voi huomata ajan kulumisen. Patsaspuiston veistokset löytää edelleen paikoiltaan, mutta niiden ympäristö on muuttunut vuosikymmeniä sitten otetuista valokuvista. Kujala on kuvannut patsaspuistoa aina sen alkuhetkistä alkaen.
– Arto Pietilä teki siihen aikaan juttuja ja pyysi minut mukaan ottamaan kuvia patsaspuistosta. Kuvia on siis ihan siitä asti, kun puistoa rakennettiin, Kujala muistelee ja lisää aina viihtyneensä patsaspuistossa.
– Minulle patsaspuiston miljöössä jokin antaa maagista voimaa ja valtaa.
Itseään Kujala on huono kehumaan, mutta Alpo Jaakolan ja tämän taiteen merkitystä hän tahtoo korostaa. Jaakolaa hän luonnehtii ”pimeän metsän maalariksi”.
– On mahtava tunne loimaalaisena, että meillä on ollut täällä näin suuri maailmantaiteilija, professori Alpo Jaakola.