”Aa, kesän lapsi mä oon. Bee, villi luonteeni on.”
Väsynyt vitsi, mutta aloitan sillä, koska se edelleen, ajoituksesta riippuen, naurattaa.
Kesä on tähän mennessä ollut jotenkin outo. Edelleen on niin viileää ja märkää, että kuvittelee kesän viettävän aikaa jossain muualla. Silti kaikki kasvillisuus näyttää rehevältä ja vihreältä.
Ennen juhannusta sataa laariin. Vai miten se sanonta menee? Henkilö, joka ei tiedä maanviljelyksestä riittävästi (esim. minä) voisi kuvitella, että nyt sitten on tiedossa paras sato hetkeen. Eipä taida sekään asia mennä ihan noin yksinkertaisesti.
Yhden viljelykokeilun tuloksia odotan uteliaana. Tätini oli jostain lukenut metsäperunoista ja päätti kokeilla. Perunoita siis istutetaan ihan vaan mettänpohjaan. Johonkin vähänkään sopivan oloiseen paikkaan lykätään pottu kasvamaan. Viikko sitten kävin tarkkailemassa tilannetta ja siellä niitä tanakoita perunanvarsia pilkisteli pitkin metsää. Älytöntä vai nerokasta? Saatan syksymmällä palata aiheeseen.
Moni lataa kesään ja lomaan jäätävän määrän epärealistisia haavekuvia ja tämäkaikkipitäätehdä-tyyppisiä suunnitelmia. Ja persiilleen menee, harvoin toteutuu. Äärimmäinen pettymys ja huonouden tunne ja kaikki muu negatiivinen jyrää olemisesta hyvän, ilon ja keveyden. Kauhea pakkosuorittaminen tekee harvoin ihmisestä hyväntuulisen. Ottaa iisimmin vaan, niin pääsee helpommalla.
Olen aina pessyt matot reilusti ennen juhannusta. Nyt en ole ja saattaa olla, ettei niin tapahdu koko suvena. Mitäpä siitä. Yritän väistää koskaniintäytyy-ajatuksen ja keksiä jotain vapaaehtoisempaa tilalle. Jos sade taukoaa, voin kävellä kirjastoon. Se on yksi suosikkipaikoistani.
Miehen kanssa oltiin menossa Tampereelle pienehköön musiikkitapahtumaan. Viikko oli ollut niin hektinen ja raskas, että päätettiin olla menemättä. Hidasteltiin se lauantai, nukuttiin pitkät päiväunet, käytiin saunassa ja vaan oltiin. Oli hyvä päätös olla menemättä, vaikka ensin vähän harmitti. Ei mennyt kesä, eikä edes se viikonloppu pilalle, vaikkei suoritettukaan jaksamisen rajoilla.
Suvelle osuu muutama mieluisa ”pakollinen” tilaisuus. Tänään pääsen muistelemaan 100-vuotiaan sukutalon asukkaita ja tapahtumia. Tammilehdon tontille tulee sukulaisia ja tuttuja, joita näkee liian harvoin. Kiitos Markku ja perilliset jo etukäteen! Yksien rippijuhlien lisäksi vietetään hääjuhlaa. Kutsu saapui tällä viikolla. Ihan niin täysillä ihastuin tähän yllätyskutsuun, että oikein liikutuin. Te rakkaat!
Ka mitteepä muuta? Loma on vasta tulossa, tiukkoja aikatauluja ei ole. Katsellaan, mitä eteen ilmaantuu ja bongaillaan kivoja vinkkejä. Pikku reissu on suunnitteilla siskon ja sen miähen kans. Me lähdetään johonkin ja se kuulostaa oikein hyvältä.
Juhannus meni, ni kesä on jo ohi, julistaa pessimistit. Propagandaa, sanon minä. Aurinkoa odotellessa ”kesämieli on taas ihan vallaton.”
Marju Hirvonen