ORIPÄÄ Kansanedustaja Annika Saarikko siirtyy syksyllä toimitusjohtajaksi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöön.

– Ei, en ole lähdössä tekemään rahaa ulkomaille, sitäkin joku kysyi, hän naurahtaa kotipöydän ääressä Tanskilassa hänen isoisänsä isän vuonna 1913 rakentamassa talossa.

Kyse on korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltoa tarjoavasta säätiöstä.

– Se on vähän kuin opiskelijoiden työterveyshuolto, mutta sitä toteuttaa vain tämä yksi taho, Saarikko havainnollistaa uutta työpaikkaansa.

Yksi hänen poliittisen uransa saavutuksista liittyy YTHS:ään: Sipilän hallituksen aikana Saarikon työskennellessä perhe- ja peruspalveluministerinä myös ammattikorkeakouluopiskelijat otettiin mukaan säätiön palveluiden piiriin. Sitä ennen kyseiset palvelut olivat suunnattu vain yliopisto-opiskelijoille.

Tänä päivänä YTHS:llä on toimipisteitä vajaa 30 ja palveluiden piirissä noin 300 000 opiskelijaa. Työntekijöitä on vajaa tuhat. Noin 90 miljoonan euron budjetilla pyörivän organisaation rahoitus perustuu suurelta osin valtionrahoitukseen. Lisäksi opiskelijat maksavat jäsenmaksua, joka on noin 70 euroa vuodessa.

– Säätiö perustettiin 70 vuotta sitten ennen kaikkea parantamaan keuhkotautisia nuoria. Toinen, mihin havahduttiin nopeasti, olivat nuorten huonossa kunnossa olevat hampaat. Jo 1960-luvulla alettiin erikoistua mielenterveyteen, mikä on tänä päivänä YTHS:n palveluiden ydintä.

Saarikko haki YTHS:n toimitusjohtajaksi, koska politiikassa moni asia alkoi tuntua liian tutulta. Politiikan kokemuspankki alkoi olla melko lailla täynnä Saarikolle, joka on ollut vuodesta 2011 kansanedustajana ja vaikuttanut poliittisella urallaan muun muassa keskustan puheenjohtajana, valtiovarainministerinä sekä perhe- ja peruspalveluministerinä.

Hän ei koe kyllästyneensä politiikkaan, mutta hiljattain päättyneellä perhevapaalla hänellä oli tilaisuus katsoa asioita vähän kauempaa ja miettiä, mitä hän haluaa.

– Minulle tuli valtava tarve oppia uutta, ja YTHS:n toimitusjohtajan tehtävässä sitä riittää paljon. Olen hengittänyt ja elänyt politiikan tahtiin yli 15 vuotta ja ollakseni 41-vuotias se on aika paljon.

Vaaleissa saamaansa luottamukseen Saarikko suhtautuu vakavasti. Hän muistaa, kuinka ensimmäisellä kerralla, kun hänet valittiin eduskuntaan, hänen ja rannalle jääneen ehdokkaan välillä oli vain 11 äänen ero.

– Se teki tosi nöyräksi kansanvallan suhteen. Se opetti siihen, että suhtaudun luottamustehtävään tosi vakavuudella. Ja kun tajusin, että minulla ei ole enää samanlaista paloa, niin se ei tunnu oikealta.

Saarikko ei halua viestittää sitä, että hän kokisi politiikan huonona työpaikkana tai että hän olisi katkeroitunut tai pettynyt.

– Ei, minun mielestäni eduskunta on Suomen hienoin työpaikka.

Saarikon mielestä politiikka on tärkeämpää kuin koskaan. Hän viittaa aikaamme, jossa jylläävät ihmisiä erilliseen repivät voimat. Politiikan tärkeyttä alleviivaa Suomen taloudellinen tilanne ja turvallisuus.

– Tulevien vuosien ydinkysymys on, miten yhdistää sotaan valmistautuminen ja hyvinvointivaltio. Sitähän tämä Naton viisi prosenttia bkt:sta tarkoittaa suomennettuna, että yhä enemmän rahaa laitetaan puolustukseen ja varautumiseen ja samaan aikaan meillä on ikääntyvä väestö ja paljon tarvetta palveluille. Siitä yhtälöstä tulee uskomattoman vaikea.

YTHS:n toimitusjohtajan haku alkoi toukokuussa, ja se oli toinen paikka, johon hän haki kevään aikana.

– Kelan pääjohtajuutta hain tietäen, ettei minua tulla valitsemaan johtuen pelkästään jo puoluekannastani.

Terveydenhoitosäätiössä valinta eteni nopeasti, ja Saarikko sanoo, ettei hänellä ehtinyt olla sen pidempää työnhakua käynnissä.

– Valinta ei ollut poliittinen, mutta valitsijat ovat tietenkin tienneet taustani.

YTHS:ssä häntä puhuttelee se, että työssä ollaan tulevien sukupolvien asialla – ikäluokkien, jotka ovat aikaisempaa pienempiä.

– Meidän pitää olla tosi kiinnostuneita siitä, missä kunnossa nuoret ovat. Ja vaikka meitä huolettaa perustellusti se, riittääkö kaikille vanhuksille hoivaa, nuoret ratkaisevat Suomen tulevaisuuden, nämä nuoret aikuiset, jotka lähtevät kouluttautumaan.

Tulevan työpaikkansa asiakkaita eli nykynuoria Saarikko kuvailee sukupolveksi, joka haluaa apua ja myös puhuu rohkeammin mielenterveyteen liittyvistä asioista. Hänestä avoimuus sekä rohkeus ja halu vaatia palveluita ovat hyviä asioita.

Sen sijaan hän on huolissaan siitä, mikä on nuorten kyky pärjätä työelämässä ja jaksaa ympäröivää epävarmaa maailmaa. Epävarmuudella hän viittaa muun muassa vallitsevaan sodan ilmapiiriin ja ilmastonmuutokseen.

Tulevan toimitusjohtajuutensa tärkeimmäksi tehtäväksi hän kokee huolehtia siitä, että YTHS on edelläkävijä digipalveluissa, joissa on yhä paljon parantamisen varaa.

– Tämä kohderyhmä jos joku on valmis siihen. Toinen asia ovat erilaiset nopean avun muodot mielenterveyden kysymyksiin. Kolmantena YTHS:n pitää olla olemassaololtaan uskottava jatkossakin, jotta tällainen erillispalvelu halutaan säilyttää opiskelijoille.

Saarikko ei koe, että kukaan tai mikään suoranaisesti uhkaisi opiskelijoiden erillispalvelua, mutta kyse on silti poliittisen tahdon varassa olevasta erityistehtävästä.

Saarikko: vaalitappion jälkeen ei voi mennä hallitukseen

– Suhtaudun luottamustehtäviin vakavasti, ja minulla on ollut kova polte ja palo tehdä tätä. Olen antanut tälle kaikkeni. Nyt minusta tuntuu, että on aika opetella uutta, Annika Saarikko miettii politiikan jättämistä.

Hänestä voi aistia sen, että on parempi lopettaa ennen kuin leipääntyy.

– Tyylistäni on tullut toteavampaa. Tämä on kuitenkin laji, joka vaatii paloa.

Saarikko lopettaa päivänpolitiikan hyvillä mielin, mutta hän kokee olevansa selityksen velkaa jättäessään kesken neljännen kansanedustajakautensa.

Hän toivoo ihmisten ymmärtävän sen, että uudet työmahdollisuudet eivät jää odottamaan huhtikuuta 2027 eli seuraavia eduskuntavaaleja. Hän toivoo ratkaisun olevan reilu puolueellekin.

– Tilanne on selvä kohti seuraavia vaaleja, en pantannut ratkaisuani.

Yli 15 vuoden mittaisella päivänpoliittisella perspektiivillä Saarikko luonnehtii politiikan asialistan vaikeutuneen. Hän viittaa toisiinsa kytkeytyvään talouden ja turvallisuuden asiapariin, jonka läpiviennistä tulee todella vaikeaa.

– Suomalainen maanpuolustustahto on perustunut yleiseen asevelvollisuuteen. Se on liittynyt myös tunteeseen, että kaikki pidetään mukana. Että tämä on yhteinen maa, minä kuulun tähän porukkaan. Tästä on pidettävä kiinni jatkossakin.

Saarikon mukaan mitkään leikkaukset ja veronkorotukset eivät tulevaisuudessa riitä, jos Suomen taloutta ei saada kasvuun. Tämä koskee niin hyvinvointipalveluiden rahoittamista kuin puolustusmenojen kasvattamista.

– Suomessahan ei ole ollut talouskasvua 15 vuoteen.

Puhetta talouskasvustakin voidaan kritisoida, mutta hän kysyy, mikä on sen vaihtoehto: se, että heitetään rukkaset naulaan?

Saarikko uskoo talouskasvun syntyvän edelleen ennen kaikkea pienissä ja keskisuurissa yrityksissä siten, että itsensä työllistävä palkkaa toisen ja kasvattaa firmaansa.

Talouskasvuakin peilaten Saarikko seuraa tarkkaa esimerkiksi sitä, miten käy Wega Groupin Oripäähän suunnittelemalle biokaasulaitokselle. Hänen mukaansa toteutuessaan investointi olisi mittava, se voisi työllistää jonkin verran ja tuoda muitakin yrityksiä mukanaan.

Hän sanoo, että investoinnin hyötyjä ja haittoja on punnittava, mutta hän uskoo silti, että Oripää jäisi ilman muuta plussan puolelle.

– Se on valtakunnallisestikin kiinnostava mittakaavan ja teknologian vuoksi. Se kiinnostaa eduskunnassa asti.

Saarikon mielestä poliittisen asialistan läpivientiä vaikeuttaa keskusteluilmapiirin tulehtuminen sosiaalisen median myötä.

Hänen perusviestinsä on, että säilytettäisiin maltti ja yhtenäisyys eli vähemmän riitelyä.

– Tästä ei tule mitään, jos kaikki vetävät eri suuntiin. Itse opin rakastamaan kompromisseja tämän työn myötä.

Saarikon paras kokemus politiikassa liittyykin yhteistyöhön, sillä hän on toiminut valtioneuvostossa kaikkien puolueiden kanssa.

– Tunnen kaikki puolueet sitä kautta, vääntänyt ja iloinnut kaikkien puolueiden kanssa.

Yksittäisistä sisältösaavutuksista hän nostaa esiin diplomi-insinöörikoulutuksen oikeuden myöntämisen Turun yliopistoon, mistä hän oli mukana päättämässä tiede- ja kulttuuriministerinä kesällä 2019. Hänen mukaansa se oli iso päätös myös Loimaan seutukunnan insinööripulasta kärsiville yrityksille.

Omaa puoluetta analysoidessaan Saarikko arvioi, että ääripäiden kolistelu on tehnyt keskelle tyhjää, jolloin keskustalla on ollut vaikeuksia saada ääntään kuuluviin maltillisemmalla linjallaan.

– Viime kuntavaalien myönteinen tulos oli ensimmäinen ilouutinen vajaaseen kymmeneen vuoteen. Siinä välissä on kärsitty paljon tappioita.

Kun lasketaan Saarikon kymmenisen vuotta keskustan puheenjohtajistossa, puolueen kannatus seilasi suurin piirtein 9 ja 26 prosentin välissä.

– Olen nähnyt nousut ja laskut. Onnistunut ja epäonnistunut siinä urakassa myös itse matkan varrella.

Hän kokee keskustan voiman piilevän paikallistyössä.

– Jään kaipaamaan keskustalaisia tavallisia aktiiveja eri puolilta maata. Hehän puoluetta ovat pitäneet pystyssä, kun ollut hiljaisempaa ja myrskyävää.

Keskusta on profiloitunut alueiden puolueena ja keskittämisen vastustajana, mutta toisaalta sekin on voinut olla mukana päättämässä esimerkiksi kyläkoulujen sulkemisesta eli maaseudun palveluiden vähentämisestä. Tämä on voinut herättää katkeruutta puolueen nykyisissä ja entisissä äänestäjissä.

Lasten määrän romahtamiseen viitaten Saarikko pelkää, että tämä on vasta alkusoittoa eivätkä asiat muutu helpommiksi, kun katsotaan esimerkiksi kipeimpiä kyläkoulukeskusteluja.

– On realismia katsoa peiliin. Sitä totuutta ei voi sivuuttaa, mikä liittyy esimerkiksi lasten lukumäärään.

Hän muistuttaa, että paikallispalveluiden puolustajana keskusta on pitänyt esimerkiksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueella ääntä sen puolesta, että joka kunnassa säilyy sotepalveluita.

– Varmaan keskusta olisi voinut olla keskittämisen vastustamisessa vieläkin rohkeampi, mutta meillä on ollut vallalla tosi vahva suuruuden ihannointi Suomessa. Sitä on aina perusteltu rahalla. Aina todellisia säästöjä ei ole syntynyt.

Yksi asia, joka Saarikkoa jää vaivaamaan, liittyy maaseudun kiinteistöjen arvoon, joka on romahtanut monilla alueilla.

– Epäreiluus on käsin kosketeltavaa, hän miettii ja sanoo, että tähän yhteiskunnan on löydettävä ratkaisuja.

Jos kelloa voitaisiin kääntää taaksepäin, Saarikko harkitsisi toisin päätöksen lähteä Rinteen ja sitä kautta Marinin hallitukseen. Siitäkin huolimatta, että hän oli itse aikoinaan kannattamassa kyseiseen hallitukseen lähtemistä.

– Se hallituskausi oli tosi vaikea. Opetus on ennen kaikkea se, että vaalitappion jälkeen ei voi mennä hallitukseen. Niskassamme oli jo paljon pettyneitä Sipilän hallituksen jäljiltä. Vaalitappion jälkeen puolue ei ole hallituksessa niin vahva kuin se normaalisti olisi.

Saatettiinpa Saarikkoa ja sitä myöten keskustaakin moittia liian vasemmistolaisiksi Marinin hallituksen aikana.

– Minun keskustani ei ole vasemmistopuolue, hän painottaa ja luonnehtii itseään keskusta-oikeistolaiseksi sosiaaliliberaaliksi.

Keskustan puheenjohtajana Saarikko koki tärkeimmäksi tehtäväkseen pitää puolueen keskellä, vaikka se oli joidenkin silmissä laimeaa tai haaleaa.

– Pitkällä juoksulla se on välttämätöntä, että Suomessa on keskipuolue.

Hän muistuttaa, että Marinin hallitus pysyi kasassa ennen kaikkea kriisien takia: ensin iski koronapandemia, sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

– Tavallaan yhteinen etu oli viedä taustalla valmisteltu Nato-jäsenyys maaliin.

Saarikko myöntää, että Marinin hallituksen aika ja tehtävä valtiovarainministerinä olivat hänen poliittisen uransa ehdottomasti vaikeinta aikaa. Toisaalta hän on tyytyväinen siihen, että on saanut olla mukana vaikuttamassa tiukissa käänteissä.

Politiikan vuosiin on mahtunut niin keskustan nousut ja laskut, Suomen isot kriisit kuin Saarikon oman elämän isot käänteet, kuten naimisiinmeno, lasten syntymä, muutto Turusta Oripäähän ja oman isän kuolema.

Asioita jää myös kesken eli muiden jatkettaviksi, kun hän syksyllä eroaa eduskunnasta.

Yksi näistä asioista on valtakunnallinen soteuudistus. Saarikko muistuttaa, ettei iso rakenteellinen muutos eli soteuudistus suinkaan tullut valmiiksi viime hallituskaudella, vaan nykyisen ja tulevien hallitusten tehtävä on korjata sitä.

– Kysymys on myös ihmisten luottamuksesta, hän viittaa siihen, miten ihmiset kokevat esimerkiksi peruspalveluiden saatavuuden.

Saarikko ei näe soteuudistukselle vaihtoehtoa. Hän muistuttaa vuosikymmeniä jatkuneesta kehityksestä, jossa erikoissairaanhoitoon panostettiin ja perusterveydenhuolto rapautui.

– Uudistuksen ydin on peruspalveluissa. Sen takia on vihoviimeisen tyhmää heikentää perustason palveluita esimerkiksi palvelupisteiden lakkauttamisessa, koska silloin kasvatetaan painetta erikoissairaanhoitoon.

Saarikko kieltää, että hän olisi etsimässä rauhallisempia vesiä.

– Tykkään, että tapahtuu. En etsi mitään lepokotia. Mutta on tämä ratkaisu myös perhearjen kannalta helpompi kuin nykytyö. Lapset ovat nyt pieniä.

Ehkä kyse on jonkinlaisesta muutoskaipuusta, joka on iskenyt neljänkympin iässä. Joka tapauksessa hän on tyytyväinen siihen, että elämä on jo kokemuksen puolella. Nuoruuden epävarmuuteen ei ole kaipuuta.

– Olen syvästi kiitollinen, oikeastaan mikään ei ole huonosti. Haluan, että elämä menee eteenpäin.

Politiikalta Saarikko ei halua sulkea lopullisesti ovea.

– Voi tulla aika, jolloin tuntuisi tärkeältä pyrkiä takaisin, mutta se aika ei ole nyt.

Tällä tietoa hän jatkaa aluevaltuutettuna. Oripään kunnanvaltuustosta hän jättäytyi viime valtuustokauden päätteeksi.