Loimaalla heinäkuun 29. päivänä järjestettävän historiakävelyn aiheena on rautatie, joka muutti kaupungin historian suunnan (LL 26.6.). Kävelyllä kerrotaan esimerkiksi rautatiehistoriaan liittyvistä paikallisista ammattilaisista. Kävely lähtee vuonna 1876 valmistuneelta asemalta, joka on ikäänsä nähden vielä hyväkuntoinen ja kuuluu kaupungin ydinkeskustan harvoihin rakennuskaunottariin. Museovirastokin on määritellyt aseman valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Asemalla ei valitettavasti ole enää junamatkustamiseen liittyvää välitöntä merkitystä, kun lipunmyyntikin lopetettiin ajat sitten ja junaa odottelevien pitää suojaisan odotushallin asemesta hengailla laiturilla tai pienten katosten alla säässä kuin säässä.
Asema on 12 viime vuotta ollut erään yksityishenkilön omistuksessa. Nyt hän on kuitenkin myymässä sitä, koska suuren ja koristeellisen puurakennuksen ylläpito vaatii niin paljon resursseja (LL 14.6.). Hintapyyntö on 59 000 euroa.
Kuten historiakävelylläkin todettaneen, rautatielinjauksella ja samalla tietysti asemalla on suuri merkitys siihen, että Loimaasta alkoi kehittyä ympäröivän maaseutualueen keskus. Voisi siis luulla, että kaupungillakin olisi mielenkiintoa aseman ostamiseen ja säily(ttä)miseen. Jo senkin vuoksi, että hiljalleen rapistuva ja historiaa arvostamattomien ilkivallantekijöiden kohteeksi joutunut rakennus muodostaa mielikuvaa Loimaasta tuhansille viikoittaisille junamatkustajille. Jotain yleishyödyllistä toimintaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rakennukseen varmasti kehittyisi, kunhan antaisi mielikuvituksen lentää vapaana.
Ostamisehdotukseen tietysti vastataan käyttämällä sitä suosiossa olevaa hokemaa, ettei kaupunkien tehtävänä ole omistaa seiniä. Varmasti niinkin, mutta ehkäpä aseman pelastaminen voisi tuoda kaupungille näinä huomiotalouden aikoina enemmän myönteistä mainetta kuin vaikkapa yliodotuksin lastatut (digi)markkinointikampanjat ja somepöhinät. SHa