Siinä missä maallikon silmä ei välttämättä erota muuta kuin kuopan maassa, maaperätutkija Tommi Peltovuori näkee tehtaan – tehtaan, joka on kyseisellä paikalla kehittynyt vuosituhansien saatossa ikivanhasta merenpohjasta kaasuja hengittäväksi, vettä suodattavaksi, ravinteita pidättäväksi ja vapauttavaksi viljelymaaksi, erittäin hyväksi kasvualustaksi.
Peltovuori luonnehti maakuopasta avautuvaa näkymää tyypilliseksi Loimaan savialueen maannosprofiiliksi, jollaisia ei löydy muualta Suomesta.
– Tällä alueella voi olla kymmenen metriä savipatjaa. Nämä ovat todella hyviä viljelysmaita, ja sen takia nämä on raivattu melkein kaikki pelloiksi.
Peltovuori on maatalous- ja metsätieteiden tohtori. Hän on tutustunut tilan isäntään Tuomas Levomäkeen jo vuonna 1991, kun he opiskelivat Viikissä.
Tonkiessaan puukon kanssa maakuopan seinää Peltovuori on hämmästynyt siitä, että kuopan profiilissa lustorakenne sijaitsee niinkin lähellä maan pintaa.
– Suunnilleen 8 000 vuotta piilossa ollut rakenne on kaivettu esiin.
Peltovuori historioi, että 10 000 vuotta sitten jäätikkö vetäytyi alueelta ja viimeistään 8 000 vuotta sitten myös vesi pakeni seudulta. Sen jälkeen maannosprofiili on kehittynyt kasvillisuuden, ilmaston, eläinten ja ihmisten muokkaamana nykyisenkaltaiseksi viljelymaaksi.
Lähellä maan pintaa tutkija erottaa vanhan kynnetyn muokkaussyvyyden. Vanhan kyntökerroksen Peltovuori sanoo koostuvan tiiviistä, mutta irrallisista savikimpaleista – ikään kuin löyhästi asetelluista legopalikoista, joiden välissä on halkeamia ja huokosia, joiden avulla maa hengittää ja kuljettaa vettä alas- ja ylöspäin.
Vuosia jatkuneen suorakylvön ansiosta viiden sentin pintakerros on murunen ja täynnä juuria. Peltovuori, joka itsekin viljelee Lopella, naurahtaa olevansa vähän kateellinenkin.
– Tällaisessa maassa on varmaan helppoa saada aikaan optimaalinen kylvöalusta, hän luonnehtii ja viittaa muun muassa siihen, että kasvin juuret pääsevät suojaavan pintakerroksen läpi kiinni kovempaan kerrokseen, josta löytyy kosteutta.
Toisaalta hän muistuttaa, että vastaavilla muokkaamattomilla mailla rikkakasvit voivat olla ongelmana verrattuna niihin peltoihin, jotka kynnetään. Pelto voi myös mennä epätasaiseksi esimerkiksi sokerijuurikkaan viljelyn myötä, jolloin ohutta pintakerrosta on syytä varjella pellon tasauksen yhteydessä.