LOIMAA Kun sunnuntainen sade taukosi, niin Alpo Jaakolan Patsaspuiston maalausateljeessa alkoi sanojen sade. Iina Wahlström ja Kari Honkaniemi juhlistivat Eino Leinon päivää yhteisen Sanoja omalla kustannuksella -runokirjansa epävirallisten 10-vuotisjuhlien merkeissä.
– Runon ja suven päivähän on runoilijoiden joulu, Honkaniemi järkeili.
Tunnin mittainen sanasade jakautui kolmeen teemaan, joissa runoilijaystävykset lausuivat omien tekstiensä lisäksi henkilökohtaisesti tärkeitä runoja. Siinä missä Honkaniemi kertoi alkujaan uppoutuneensa Eino Leinon runoihin hurmatakseen vastakkaisen sukupuolen edustajia, muisteli Wahlström äitinsä lukemia Elina Karjalaisen Uppo-Nallen säkeitä.
– Runoudessa ei ole muuta kuin pelottomuutta, Honkaniemi totesi ja kuin tästä rohkaistuneena aloitti väkevästi runon valehtelija.
Sanojen sateelle Alpo Jaakolan tiivistunnelmainen ateljee toimi upeana näyttämönä. Walströmin ja Honkaniemen luoma sanasade ei välttämättä kastellut silmäkulmia, vaan ennemmin lämmitti selkärankaa pitkin valuvina noroina.
– Itselleni on hyvin tärkeää, että on kaupunki, jonka ihmisiä kiinnostaa muiden harrastukset, Wahlström sanoi pohtiessaan luovuutensa lähteitä.
Kolmen teeman jälkeen avattiin myös mysteerilaatikko, jossa runoilijat lausuivat toistensa tuotannosta valikoidun tekstin.Molemmat uskoivat tehneensä valinnan, jonka arvaaminen olisi (ainakin melkein) mahdotonta – ja molemmat tässä myös onnistuivat.
Wahlström sukelsi Honkaniemen somepäivitysten runsaudensarveen, kun taas Honkaniemi leijaili Wahlströmin laulutekstin pariin.Muidenkin paikalla olleiden tekstejä kuultiin, kun Honkaniemi tulkitsi yhden runon Pirkko Jaakolan uudesta Helmasyntejä-kokoelmasta.
– Tämä saattoi olla ainutlaatuinen tapahtuma, kun runon kirjoittaja pääsi korjaamaan lausujan virheen, täysin ”vahingossa” sanoissaan sekoillut Honkaniemi nauroi.