Kesällä parhautta on ihmetellä kasvun ihmettä. Keväällä puutarhan multaan upotetut sormet alkavat tuottaa jo alkukesästä kivasti tuloksia herkullisten kasvisten merkeissä. Omasta maasta nostetuille perunoille ei vielä mikään kaupan peruna olekaan vetänyt makunsa puolesta vertoja. Tuore, juuri maasta nostettu peruna on varastoitua perunaa huomattavasti paremman makuinen.
Istutin tänä vuonna ennätysaikaisin perunat, heti kun maaliskuun lopussa tuli yllättävän lämmintä ja maa oli sulanut pitkälle. Kyllä ne perunat siellä harsojen alla säilyivät hengissä useamman välissä puskeneen takatalven jälkeenkin. Mutta kenties muuten kylmähköstä kesäkaudesta johtuen en kuitenkaan saanut nopeasta Timo-lajikkeesta huolimatta perunaa nostettua kuin vasta heinäkuun alussa.
Puutarhassa kivaa on se, kun voi myös kokeilla ja ottaa riskejä. Sijoituspanokset siemenpusseina kun ovat suhteellisen pienet taloudellisesti. Eivätkä itämättömät, kuihtuneet siemenet kuitenkaan ole mitään ympäristölle haitallisia roskia vaan maatuvia aineksia. Puutarhan hoitaminen onkin kuin laboratorio, jossa voi oppia käytännön tekemisen avulla paljon uutta. Mutta auttaahan se huomattavasti, kun ottaa asioista selvää tai saa oppia tietäviltä.
Sanotaan, että puutarhan hoitaminen rauhoittaa ja auttaa myös stressiin. Siksi haluan pitää oman puutarhaharrastukseni rentona ja ilman paineita, eikä sinne kuulu suorittaminen. Näin tekemisestä voi nauttia, siitä saa hyvää oloa, hyvän annoksen raitista ilmaa ja hyötyliikuntaa.
Lisäksi puutarhanhoidossa minulla pätee hyvänä neuvona tuttu fraasi: ”Ei se päämäärä – vaan se matka”. Sillä joskus on vain kestettävä, miten kauniit ja vasta kukkaan puhjenneet kukat kukkivat keskellä kaatosateita ja jäävät sateiden piiskaamiksi tai eivät kestä helteitä, luonnon armoilla kun ollaan. Eivätkä kaikki istutukset ja viljelykset kasva, kuten haluaisi.
Kesällä olen laiskempi nyppimään rikkaruohoja ja kun en asu ihan puutarhapalstani vieressä, niin siellä ei aina ehdi käydä. Onneksi jopa tieteilijöiden mukaan laiska puutarhuri on luonnonystävä. Eli nyt ei tarvitse kokea huonoa omatuntoa siitä, että antaa kukkivien rikkaruohojen kasvaa eikä pidä sitä muutaman millin nurmikkoa kaikkialla. Omissa ilman torjunta-aineita kasvatetuissa herneissä ei ole vielä tullut matojakaan vastaan.
Joskus haaveilen kyllä vanhasta mummonmökistä maalla, maakellarista ja ainakin jonkin asteen omavaraisuudesta. Vaikka totaalinen omavaraisuus ei ole kovin helppoa edes ruoan suhteen, niin se on mahdollista hyvinkin pitkälle. Oma pienempikin kasvimaa, metsästä poimitut marjat ja sienet sekä luonnonyrtit mahdollistavat ainakin jonkin verran omavaraisuusastetta.
Marianne Rovio