Loma-Suomi
– Perusasioita, Liisa Uusitalo-Arola summaa hymyillen.
Terapeutin työssään hän on huomannut, että niitä joutuu kertaamaan eniten ja siitä on luultavasti myös kaikista suurin hyöty.
Lomailun ja etenkin lomalta palaamisen osaamisessa riittääkin kerrattavaa.
Lomailu on meille suomalaisille aika uusi asia, hän huomauttaa ja pohtii, että milloinkas ne etelän lomat alkoivat – joskus vasta 1960- ja -70-luvulla.
Maatalousyhteiskunnassa ei tunnettu sellaista asiaa kuin loma. Se koski lähinnä kaupunkilaisia, jotka pystyivät tekemään eron työ- ja vapaa-ajan välillä.
Ei ihme, että emme osaa vielä ihan lomailla.
Hyvä lomaltapaluu, kuten lomakin rakennetaan ennen lomaa, sen aikana ja sen jälkeen.
Ennen lomaa olisi hyvä tutkailla omia odotuksiaan lomasta – että ladataanko siihen ihan kaikki ne asiat, joita paitsi koemme olevamme työkautena.
– Loma on kiva ja tarpeellinen, mutta se ei missään nimessä riitä paikkaamaan sitä, jos se muu elämä on ihan järjettömän tukkoista.
Loman vaikutukset ovat hänen mukaansa tutkitusti lyhyet, parhaimmillaankin vain viikkoja.
– Jos lähtee lomille kuormittavasta tilanteesta ja palaa kuormittavaan tilanteeseen, niin kyllähän moni tietää sen jo itsestään, että kahden päivän päästä tuntuu kuin ei olisi lomilla ollutkaan.
Miten siis koko elämästä saisi rakennettua tukkoisen sijaan niin huokoisen, että lomalta ei tarvitsisi odottaa niin paljon?
Ennen lomaa olisi hyvä saada pää järjestykseen. Seuloa läpi mikä on merkityksellistä ja mistä murehtii.
– Mitä pystyy realistisesti saamaan valmiiksi, mitä täytyy laittaa muistiin ja mitä voi skipata.
Parasta hänen mukaansa olisi, jos tämän pystyisi tekemään porukalla.
– Eräässä työyhteisössä tiimi laski työtehtävänsä ja seuloi 87:stä tehtävästä parissa päivässä kolmasosan pois.
Joukossa oli sekä vanhentuneita että tarpeettomia asioita, mutta myös sellaisia, jotka olivat jääneet vain ikään kuin roikkumaan listoille.
Karsimisella saa mentaalista lastia pois.
– Kaikkea ei voi saada valmiiksi, mutta järjestys auttaa jo paljon.
Jo ennen lomaa on hyvä myös jos ”himmaa” vauhtia töissä ja järjestää asiat niin, ettei loman jälkeenkään tarvitse tehdä paniikkialoitusta.
Lomalla töiden tulee olla konkreettisestikin pois käsistä, jotta pystyisi irtautumaan työstä ja velvollisuuksista niin, ettei tee töitä eikä ajattelekaan niitä.
Kotiin voisi perustaa työvälinevapaita alueita.
– Rajata työt esimerkiksi yhteen huoneeseen, ettei työ leviä ympäri elämää.
Eikä lomaa – jos läppäriä ei jätä toimistolle loman ajaksi, niin jospa sitä ei ainakaan lomamatkalle ottaisi mukaan.
Käsinkosketeltavat, näkyvät rajat hyödyttävät.
– Olemme aika konkreettisia olentoja.
Loman aikana olisi tarkoitus saada kierroksia alas.
– Tarvitaan päämäärätöntä, virikkeetöntä ja tylsääkin olemista.
Rytmin hidastamisen vuoksi jokaisen tulisi myös miettiä suhdettaan kaikenlaisiin laitteisiin. Jos olemme niiden viestien, syötteiden ja ties minkä kilkatusten vietävissä, rytmi on niiden, ei meidän omamme.
Viestin tsekkaaminen heti sen tultua antaa annoksen mielihyvähormonia, ja koukuttaa. Sovelluksissa voi mennä aikaa vaikka kuinka, vaikka aikoisikin katsoa vain kaverin yhden päivityksen – no ja jos nyt vielä ”yhden” lisää…
– Jotkut vaikeuttavat itseltään sovelluksiin pääsyä, jotta eivät harhaudu selailemaan.
Jos siirtää työsähköpostin tai sosiaalisen median sovelluksen pois puhelimen näytön etusivulta, antaisiko se ratkaisevasti enemmän aikaa miettiä avatako sitä lomalla ollenkaan?
– On saavutus, jos saa rytmin hidastumaan, hän kehuu ja sanoo tietävänsä, että siirtymäjakso on epämiellyttävä.
On vaikea vaan olla.
– Kierrokset saa alas vain sen tylsyyden kautta.
Hän pohtii, että sitten rupeaa olemaan aika hyvin lomafiiliksissä, kun huomaa, että päivän aikana ei synny oikeastaan yhtään mitään.
Arjessa vaadimme itseltämme paljon – perheen, töiden ja harrastusten hoitamisen lisäksi pitää pitää huolta itsestä ja kodista ja olla selvillä kaikesta ja kaikkialla 24/7.
Lomalla irtautuessa tulee yleensä tilaa miettiä ja pistää asioita arvojärjestykseen ja mennä sen mukaan.
– Ja tunnustella sitä, mitä se saa itsessä aikaan. Kerrankin voi kuunnella oikeasti itseään.
Loman loppupuolella ajatukset kääntyvät usein jo töihin.
– Moni miettii silloin luontaisestikin, mitä sopimuksia voisi tehdä itsensä kanssa tauottamisen, palautumisen ja huokoisuuden suhteen.
Mikä siis olisi itselle jatkossa hyvä päivärytmi – siis sellainen, jossa olisi vähintään lakisääteiset tauot.
– Ja minkä verran tarvitsee niin sanottua luppoaikaa itselleen, että kuormitus ei ala pikkuhiljaa kasvamaan.
Pohtiminen ei riitä. Tauot ja vapaa aika pitää kalenteroida ihan yhtä lailla kuin työt ja menot.
– Ja jos vaikkapa tauoista lähtee jälleen luistamaan, niin sitten vain palauttaa ne.
Eikä lipsumisesta tarvitse tehdä sen kummempaa numeroa, sillä joka kierroksella yleensä jotain myös oppii.
Mistä tarvitset lomaa?
Kun on kuormittunut, kyky sietää arjen haasteita vähenee. Pienistä asioista tulee isoja ja asioihin ryhtyy reagoimaan negatiivisen kautta.
– Mieti, mitkä asiat ovat aidosti isoja ja mitkä pieniä.
Sekin on hyvä muistaa, että tietenkään pelkästään työ ei uuvuta. Korona, Ukrainan sota, energiakriisi ja muut – peräkkäiset kriisit ja muut elämän huolenaiheet kuormittavat.
– Kun korona tuli, oli helppo tunnistaa ihmisissä ihan klassisia kriisivaiheita, mutta kun tulee peräkkäisiä kriisejä ja ei ole ehtinyt edellisestä toipua, mennään sopeutumisen puolelle. Emme pysty käsittelemään asioita, vaan sopeudumme, koska on sopeuduttava.
Tällöin omasta voimavaratilanteesta huolehtiminen tulee entistä tärkeämmäksi.
– Ensinnäkin pitää uskaltaa riittävästi ajatella ja puhua asioista, mitkä pyörivät mielessä.
Selkiytä omaa maailmankuvaa, mieti sitä, missä oma turvallisuudentunne lepää ja mihin oikeasti uskot ja mistä saat aidosti lohtua, hän neuvoo.
Mutta, uskalla myös irrottautua vaikka juuri näistä koko maailmaa koskevista ongelmista.
– Tunnista se, mihin pystyt omilla voimavaroilla ja keinoilla kohtuudella vaikuttamaan. Eihän se auta, että me näännymme kaikkien isojen asioiden alle ja otsa kurtussa mietimme kaikkea, mikä voi mennä pieleen.
Huolehtijoille hyvä muistutus onkin lause ”Se ei tapahtunut vielä”.
– Täytyy uskaltaa pitää hauskaa välillä ja ottaa ongelmistakin ”lomaa”.
Huom!
Onhan elämässäsi luppoaikaa?
– Luppoaikaa pitäis olla vähintään tunti päivässä, päivä viikossa ja viikko kolme neljän kuukauden välein. Se on ehdoton minimi, vähintään tämä niiden lakisääteisten taukojen päälle, Liisa Uusitalo-Arola laskee.
Ja muistuttaa, että luppoaikahan on luppoaikaa.
– Semmoista tuijotteluaikaa, ihmettelyaikaa ja höpöttelyaikaa.
Sellaista, minkä kukin itse kokee kivaksi, rentouttavaksi, palauttavaksi.